Loppuvuoden kuulumisia

Blogin pitäminen on vähän jäänyt muiden kiireiden jalkoihin. Mutta tässäpä meidän kuulumisia viime päivityksen jälkeen. Agility jatkuu, ja kerta viikkoon treenataan jos ei poikkeuksia ole. Eilen tehtiin läpimurto ja tajuttiin, miksei Sisu irtoa niin hyvin.. Koska mulla on koko ajan namia kädessä! Putkeen irtoamisen ongelma ei olekaan siinä, että mun liike pysähtyy, vaan siinä, että Sisu seuraa kättä. Kun namikäsi jää koiran taakse tai nousee ylemmäs (kun osoitan kädellä että putkeeeeen) niin eihän se koira putkeen mene vaan tulee nenä pitkällä namikäden perässä. Kouluttaja teki huomion, että Sisu ei seuraa radalla minua vaan kättä. Nanna sit kysyi, että mitä mulla on kädessä. Vastasin, että nakkia. Nanna sanoi, että no ilmanko tuo koira pysyy kädessä kiinni kun liimattuna, namit pois kädestä ja heti, kyllä se koira jo osaa. Ja kappas vaan, näytin Sisulle että kädet on nyt tyhjät. Sen jälkeen käskytin kolme aitaa ja putkeen, ja sinne sujahti. Toki on vaikea sanoa minkä verran Sisu ennakoi putkea kertaamisen puitteissa ja minkä verran voidaan kattoa sen ansioksi, etten haudo enää nameja käsissä. Mutta tällä jatketaan, josko muutaman vuoden mysteeri olisi tällä ratkottu!

Näyttelyistä Sisu on nyt tauolla, kun on huonossa turkissa ja juoksua odotellaan alkavaksi. Sisu kävi pyörähtämässä Jyväskylän näyttelyssä. Tämä oli Sisun ensiesiintyminen valioluokassa, mutta se ei mennyt kovin hyvin. Sisu oli saanut hiekkaa korvaansa mökkireissulla muutama viikko ennen näyttelyä. Puhdistin korvia Epi-Oticilla noin viikon verran ja unohdin koko jutun, kun korvien raapiminen ja punottaminen lakkasi. Minulla ei ole tapana rapsuttaa koiraa korvien takaa kovin voimakkaasti tai muutenkaan juuri koskea korviin, joten ne on saaneet olla aika rauhassa, enkä siksikään ole huomannut mitään erikoista. Näyttelyssä hetki ennen kehään menoa joku silitti Sisua ja rapsutti aika voimakkaasti korvista. No sehän riitti, Sisu muisti taas että korva(t) on kipeet ja alkoi roikottaa niitä. Sisun näyttelyarvostelun voi lukea omalta sivultaan. Näyttelystä ei ole juurikaan kuvia, mutta tältä se meno suunnilleen näytti.

Kuvan (c) Laura Ahola

Noin kuukausi sitten osallistuin Pohjois-Savon kennelpiirin järjestämälle kasvattajan jatkokurssille. Tykkäsin kurssista tosi paljon. Osa kurssilla käydyistä asioista oli jo ennestään tuttuja, ja osa syvensi hyvin peruskurssilla aloitettuja asioita. Mikään kurssilla ei kuitenkaan ollut "liian" vaikeaa, eli jos yhtään mietit jatkokurssille osallistumista, niin ehdottomasti suosittelen! Hyödyllisimpiä asioita olivat varmaankin juuri lainsäädännön ja verotuksen tarkempi läpikäyminen. Myös perinnöllisyydestä puhuttiin enemmän kuin peruskurssilla, mutta siltikin lähinnä lukion biologiantuntien tasolla. Kurssin lopputyönä oli tehdä kennelin toimintasuunnitelma, ja nyt minullakin sitten sellainen on. Vaikka osa asioista, joita toimintasuunnitelmassa tulee mainita, voi vaikuttaa itsestäänselvyyksiltä, on toimintasuunnitelman luominen ja sen säännöllinen päivittäminen tosi hyödyllinen työkalu oman kasvatustyön suunnittelun apuna. Asioiden kirjoittaminen pistää ajattelemaan ja perustelemaan asioita itselleen; miksi teen niin kuin teen, mitä haluan tällä saavuttaa, voisiko asioita tehdä toisella tavalla, olenko sivuuttanut jonkin asian pitämällä sitä itsestäänselvyytenä, mitä muuta se voisi olla?Kurssi meni hyväksytysti läpi ja nyt on siitäkin sitten todistus.

Sisu kävi viime viikolla eläinlääkärissä silmäpeilauksessa ja rokotuksella. Silmät ovat terveet ja muutenkin hienot niin kuin ennenkin. Eläinlääkäri kehui Sisua hyväkäytöksiseksi koiraksi. Ei tarvittu minkäänlaisia varotoimia hoitotoimenpiteiden ajaksi, ja eläinlääkäri totesikin Sisun rekisteripapereita vilkaistessaan, että eikös tämän kasvattajan koirat ole yleisesti tunnettuja hyvistä luonteistaan. Hyvä Sisu! :)

Silmäpeilaukseenkin oli syynsä. Vanha silmäpeilauslausunto ei ollut enää voimassa, ja jotta mahdollinen tuleva pentue täyttäisi jalostusvaatimukset, tulee silmäpeilauslausunnon olla voimassa. Kun tämä on jo mm. Facebookin puolella julkaistu, niin kerrottakoon se myös täällä. Sisulle on suunnitelmissa pentuja, juoksuja odotellaan alkuvuodesta 2013. Pariskunnan kihlakuva nähtävissä suunnitelmia -välilehdestä.


                                Hyvää joulua
                                  &
                onnellista uuttavuotta 2013
                       t: Sini & Sisu

Haastetta kehiin!

1. Mistä koiraharrastuksesi lähti ja miten se on muuttunut ajan kanssa?

Kinusin koiraa koko pienen ikäni, ja vihdoin 9-vuotiaana sainkin koiran, valkoisen kk villiksen, Lichen's Glamour eli Viivi. Viivi oli silti aika lailla koko perheen koira, ei siitä mun koiraa saa kyllä tekemälläkään. Viivin kanssa yritin sinnikkäästi käydä tokossa, agilityssa ja mätsäreissä, mutta ei siitä tullut mitään.

Vanhempien luokse ei saanut ottaa yhtään uutta koiraa, yritti miten kovasti tahansa. Joten heti kun muutin omilleni, tuli koiranhankinta ajankohtaiseksi. Kauhavalla asuessani hommasin ekan oman belgini Jalon, Mustantuiskun Daxante-Cabor. Jalon kanssa tein varmasti tosi paljon virheitä. Käytiin Jyväskylään muuton jälkeen koirakoulussa, mutta en vaan saanut Jalosta luoksepäästävää vieraille ihmisille. Oppivainen se kyllä tokon suhteen oli, ja jälkitreeneissäkin ehdittiin käymään. Kahdessa pentunäyttelyssä ehdin Jalon kanssa käydä, ennen kuin Jalon käytös muuttui sellaiseksi, etten enää keksinyt, miten pärjään sen kanssa. Lisäksi Jalolla oli ongelmia vahtimisen ja puolustamisen kanssa. En osannut koiraa enää auttaa sen enempää, kuin mitä olin siihen mennessä yrittänyt, joten mun oli pakko vaan nostaa kädet pystyyn ja kasvattajan kanssa etsiä Jalolle toinen koti. Sittemmin Jalo on lopetettu aika nuorella iällä.

Kolmas ja nykyinen koira Sisu tuli mulle vuoden 2010 alussa, ollessaan 4-vuotias, sijoitukseen Ketunpolun kennelistä, Salosen Piialta. Sisun kanssa olen saanut opetella kaikkea sitä, mitä en Jalon ja Viivin kanssa voinut. Sisun kanssa on tutustuttu jälkeen, tokoon, pk-tottikseen, agilityyn, näyttelyihin, paimennukseen... Sisu on sikäli monitoimikoira, että sillä voi periaatteessa kokeilla ihan mitä vaan. Arjessa se on sairaan helppo, eikä juurikaan tahallaan uhmaa tai jätä tottelematta. Piiaa se silti rakastaa tässä maailmassa eniten, ja toimii Piian kanssa paljon paremmin kuin mun kanssa. Toki on Piia paljon kokeneempi koiranohjaajakin. Sisussa on se etu, että kun ei harrasteta sen kanssa tavoitteellisesti mitään, voin huoletta kokeilla sen kanssa sitä ja tätä eikä se siitä pilalle mene. Nyt kun mulla itsellä on pohjataidot suunnilleen hanskassa (ja intoo enemmän ku taitoo), alkaakin pikkuhiljaa tuntua siltä, että välillä koirasta loppuu ominaisuudet. Toki Sisu on tullut mulle aikuisena, enkä mä kuvittelekaan, että siitä enää "vanhalla iällä" mitään käyttövaliota tai tokokenttien tähteä saisi. Arvokasta kokemusta ja harjoitusta sitäkin enemmän!


2. Suuren linjan tavoitteesi koirasi kanssa?

No Sisun kanssa nyt ei mitään suuren linjan tavoitteita enää aseteta. Omaksi iloksi opetellaan agilitya. Testaillaan välillä sitä ja tätä, mitä mieleen juolahtaakaan. Seuraavan koiran kanssa sitten enemmän.


3. Vaikeimmat asiat/ongelmat/vastoinkäymiset mitä olet koirasi kanssa kohdannut ja miten niistä selvittiin?

Sisun kanssa suurin haaste on ihan selkeesti viretilan ylläpitäminen. En ole ihan täysin ratkaissut vielä tätä arvoitusta, miksi Sisu välillä lopettaa tekemisen. Joskus se muuttuu perässävedettäväksi lampaaksi ja tarttee ihan sikapaljon tsemppiä että siltä onnistuu joku ihan pikkuinen asiakin. Sisu ei ole kauhean oma-aloitteinen tai luova ongelmanratkaisija. Jos laittaisin vaikka ämpärin olohuoneen lattialle ja kutsuisin Sisun siihen myös ja odottaisin, että se tarjoaa jotain ämpäriin liittyvää toimintaa, josta pääsen palkkaamaan, ei kannattais henkeään pidätellen odottaa sitä toimintaa. Saattais just vilkasta, että ai jaa, ämpäri, ja se ois sit siinä. Naksutinta 'arastelee', joten sillä kouluttaminen ei onnistu. Ei ole ahne, joten ruokahalua tarkkaillaan jatkuvasti. Ei leiki leluilla hallissa. Vaikeuttaa treeneissä palkkaamista ja sitä kautta vireen säätelyä. Käytössä namipalkka. Näitä ongelmia ei olla vielä ratkottu, mutta eipä ne meidän jokapäiväiseen elämään isosti vaikutakaan. Sisu on omanlaisensa persoona, ja osa näistä asioista on sen perusluonteessa, eikä sitä voi tai kannata edes yrittää muuttaa, se saa olla semmonen ja se on hyvä koira.



4. Sovitteko mielestäsi koirasi kanssa hyvin yhteen?

Itse asiassa ollaan Sisun kanssa joissain asioissa tosi samanlaisia luonteeltamme! Joskus, kun mulla oikein keittää kiinni Sisuun, ja sätin ja haukun sitä ihmisille (yritän aina säilyttää malttini sen verran, etten pura kiukkua koiraan, kun ei ole sen vika.), havahdun itsekin huomaamaan ellei joku kaveri mulle jo huomauta, että puhutko itestä vai koirasta. Sisussa näkyy mun omat hyvät ja huonot puolet tosi selvästi. Sen perusteella olenkin aika lailla vakuuttunut siitä, että jossain määrin ohjaajan ja koiran tulee olla erilaisia, jos meinaa tosissaan jotain harrastaa. Tai ainakin tässä tapauksessa. Sisun kanssa ollaan opittu toistemme tyyliä ja tapoja aika hyvin, mutta se luonteiden samanlaisuus estää kehittymästä eteenpäin.


5. Tulevaisuuden pentusuunnitelmat, onko niitä? ;)

Tottahan toki on. Haaveillahan aina saa, ja jos koiria sais ostaa kuin vaatteita, eikä tarttis aatella mitä niin monen koiran hankkiminen ja pitäminen vaatii, niin mulla ois jo vaikka mitä koiria! Pentukuume yltyy, ja tuntuu, että kaikki muut ottaa koiranpentuja paitsi minä. Yritän kuitenkin pitää pääni kylmänä vielä vajaan vuoden verran. Mun pitäis valmistua toukokuun 2013 loppuun mennessä yhteiskuntatieteen maisteriksi, ja siitä palkinnoksi olen luvannut itselleni vapaat kädet koirien hommaamisen suhteen.


Ja sitkö pitää joku haastaa? No, testataan luetteko te tätä mun blogia ylipäätänsä! Haastetaan siis Riikka, Iina, Aino, Tiina ja Sanni.

Jatko II -kurssin viimeinen kerta ja paimennustunnelmia

Eilen oli Jatko II -kurssin viimeinen kerta. Meillä oli viimeisen kerran teemana noin 15 esteen rataharjoitus. Radalla ei ollut pussia, keinua eikä rengasta. Vaikeimmat kohdat ohjauksellisesti olivat sekä puomin että A:n alta / takaa pilkistävät putket, mutta niistäkin selvittiin! Radalla oli myös kepit, ja tällä kertaa verkkoja oli tosi vähän, alussa kaksi ulkosivulla ja lopussa kaksi, yksi kummallakin sivulla. Sisu meinasi lähteä väärästä välistä ilman verkkoja, mutta korjasi heti kun autoin. Tämä varmasti kohenisi huimaa vauhtia (tai no meijän huimaa) jos sitä vaan treenaisi. Varsinaista ongelmaa siinä ei ole.

Radalla oli myös puomi. Ja se puomi oli eri puomi, kuin millä Sisu on tottunut tekemään. Ällöhirveä metallipuomi, joka heiluu ja kolisee kun koira siihen menee. Sisu sanoo yök. Ensimmäisen kerran meni normireippaasti puomille, kun ei vissiin ollut hoksannut että se on eri este. Tokalla kerralla alkoi kieltää ja hypätä pois ylösmenolla. Ilmeisesti puomi oli lonksunut tai heilunut, ku alko inhottaa. Siitä sitten kaulapannasta tukien ja namilla houkutellen eteenpäin. Ja sit kun Sisun tarvii tehä semmonen totaalinen paskajäykistyminen ja seisoa kynsillään siinä puomilla, niin ei oo ihme että on hatarat oltavat. Ylösmenoltahan se sit kippaskin kyljelleen mun ja kouluttajan syliin, koira kuolee! Nuin vain sai keinu uuden ällökaverin. Korostan, että eläimiä ei vahingoitettu näissäkään treeneissä. :D

Mentiin tän jälkeen eri kentälle treenaamaan puomia itsenäisesti meijän vanhalla tutulla puomilla. Neljä kertaa sain Sisun menemään puomin, ja viimeinen kerta oli jo aika reipas eikä juurikaan tarvinnut namia, joten jätin siihen. Mentiin uudelleen tekemään metallipuomilla, ja kyllähän se sen meni, mutta matalana. Sit otettiin koko rata vielä uusiks, ja nyt jo puomikin meni ihan suht reippaasti. Toki vaati sen, että kehuin ja kannustin niin että halli raikas.

Vireen nostattajana meillä toimi aiemmin suorittava bortsu Hattis. Olen huomannut, että Sisu syttyy heti, kun saa katsella, kun joku nopea / äänekäs / innokas koira tekee hommia. Joten sitä käytin sit hyödyksi ja annoin Sisun katella Hattiksen menoa ja sit vedinkin sen sermin taakse niin, että kuulee vaan äänet mutta ei nää mitä tapahtuu. Se auttoi, Sisulla oli hyvä syke päällä.

Mutta lammaspaimenta Sisusta ei kyllä ehkä tule. Käytiin Somerolla taas testaamassa paimennusta viime viikonloppuna. Sisu ei osoita aggressiivisuutta lampaita kohtaan, mutta ei se niitä väistäkään. Sitä ei tarvitse pitää kiinni edes alussa. Se ehkä pelkää virheitä, koska se ei oma-aloitteisesti tarjoa mitään toimintaa. Kyllä se sitten himputtaa perässä, kun mä pääsen itse lammaslauman toiselle puolen ja lähden etenemään lampaat perässäni. Mutta ei se niitä kierrä. Tässä vielä kuva havainnollistamaan meijän menoa. Ohjaaja näyttää, että "Tohon suuntaan!" ja koira kattoo, että "Et oo tosissas."

Mutta kivaa meillä oli joka tapauksessa! Tuo nyt ei oo vaan Sisun laji, tai ois ehkä voinut olla, jos sitä olis siihen pienempänä jo sytytelty. Onneksi Sisun lapset oli parempia paimenia, niin saa olla äiti ylpeä!

Lopuksi otettiin vielä perhepotretteja, ja tässä yksi onnistuneimmista. Kuvassa on Sisun lapsista 5/9 eli ihan kohtuu hyvä saldo! Vasemmalta oikealle Ketunpolun Black Eleazar 'Eko', Ketunpolun Black Efrona 'Ronja', Marmara Spice Ice 'Sisu', Ketunpolun Elizabeth 'Ellu', Ketunpolun Black Esmé 'Emma' ja Ketunpolun Black Ephraim 'Veikka'. Kuvista kiitokset Emman omistajalle Pialle! :)

Kesäkuulumisia

Blogi on ollut aika hiljainen kesän aikana, oikeastaan meille ei ole tapahtunut mitään kummempia. Sisu on päässyt jonkin verran uimaan ja tykkää siitä kovasti. Yhden kerran käytiin myös koirapuistossa, ja sekin jopa onnistui Sisulta ilman suurempia mielenliikauksia.

Agilityssa edetään hyvin pienin askelin, mutta edetään kuitenkin. Tällä haavaa Sisu pelkää keinua, muut esteet sujuvat jo ihan hyvin. Keppeihin toki pitää olla verkot, eikä paikallaan pysyminen aina meinaa Sisulta ihan onnistua. Keinun kanssa meillä on nyt siedätys menossa: Laitetaan aidan siiveke keinun toisen pään alle tueksi ja houkutellaan Sisu seisomaan 2-on-2-offiin alastulokontaktille ja syötetään kissanruokaa. Kyllä se tästä vielä joku päivä! Meillä on enää yksi kerta agilitya jäljellä ja sen jälkeen alkaa haku seuraavan jakson koulutuksiin. Ajattelin hakea mölliryhmään, saas nähdä.

Sisu painaa tällä hetkellä 22,0 kg, mikä on ennätyspaino Sisulle koko sinä aikana kun se on ollut mulla. Hyvä hyvä! Nyt Sisu on taas kyllästynyt syömään, en tiedä miksi. Sille on syötetty lähiaikoina aika paljon sikanautaa, jospa se vaan tökkii. Kävin ostamassa sille pitkästä aikaa taas nappuloita, Eukanuban Working & Endurancea, jospa se vaikka maittaisi. Olen paistanut Sisulle nyt juusto-jauhelihapihvejä ja viikonloppuna menu sisältää sian sydäntä. Olen tullut siihen lopputulokseen, että koska kyseessä on aikuinen koira jolla ei ole minkäänlaista keskeneräistä kasvuvaihetta, eikä se ole kantavana, niin suotta stressaan liikaa sen syömisistä, ei kai se itseään sentään nälkään tapa. Kunhan nyt ei kauheasti laihtuisi.

Käytiin viime viikonloppuna Piian ja Annen kanssa Ruotsin belgierkkarissa sekä kyläiltiin niin Kiosan's - kuin Breakpoint's -kennelissäkin. Oli tosi mukava reissu, ja säätkin ihan suotuisat. Sisu ei ollut reissussa mukana, vaan oli mun vanhemmilla hoidossa. Kehissä nähtiin Piian ja Annen koirista Bono, Näpsä, Möttönen, Milan ja Pulmu.

Sisulla kävi tällä viikolla hieroja. Ilmeisesti mitään pahoja jumeja ei ollut, lähinnä niskan ja lapojen alueella. Saatiin venyttelyohjeita ja tasapainoharjoituksia, joita pitäisi nyt jaksaa / muistaa tehdä 2-3 x viikossa.

Lisäksi sain aikaiseksi ilmoittautua kasvattajan jatkokurssille, joka pidetään Kuopiossa marraskuussa. Tilasin jo kurssin vaatimuksiin kuuluvan kirjan Koiran ruokinta ja hoito, ja toinen kirja, Parempaan pentutulokseen, multa löytyykin jo ennestään.

Sunnuntaina ollaan taas lähdössä Somerolle paimentamaan. Kiva juttu, odotan jo innolla. Saapa nähdä, syttyykö Sisu lampaisiin yhtään enempää tai nopeammin kuin viimeksi!

Näyttelykuulumisia, agilitya ja paimennusta

Sisu on ollut ulkomaankomennuksella kiertämässä näyttelyitä, ja tulossaldo olikin ihan mukava!


26.4.2012 Sofia, Bulgaria: 2 x CAC, 2 x BOB -> MD CH 
27.4.2012 Sofia, Bulgaria: 2 x CAC, 2 x BOB -> GE CH
29.4.2012 Sofia, Bulgaria: EXC1, CAC, CACIB, BOB -> RS CH
5.5.2012 Lodz, Puola: EXC1, CAC, CACIB, BOB -> C.I.E.

Vielä odotellaan Kennelliitolta vahvistuksia.

Agilitysta ollaankin oltu pitkään pois, mutta viime viikolla tehtiin rataharjoitusta ja jaakotusta. Rataharjoitukset on Sisun mielestä kivoja, kun saa mennä monta estettä putkeen eikä jäädä hinkkaamaan yhtä asiaa pitkäks aikaa. Sisulla oli intoa tehdä, koska oli ollut kuitenkin jonkin verran taukoa. Hienosti muisti pysähtyä puomin alastulolla käskystä, osaa kiertää esteen takaa. Putkeen irtoaminen on vaikeaa silloin, kun mun rintamasuunta on eri kuin putken suu. Tai jos mä pysähdyn putken suulle ajatuksena siis odottaa, että Sisu menee putkeen, ja juosta sitten ohi. Näitä pitää harjoitella. Kepit meni pitkästä aikaa ilman yksiäkään verkkoja tosi hyvin! Ensin pomppas välistä pois, mutta kun itse hidastan niin malttaa keskittyä. Irtoaa "loppusuorilla" jo ihan kivasti. Viimeisellä kerralla lähti eteen -käskyllä neljän suorassa linjassa olevan aidan yli ja suoraan kohti "maalissa" näkyvää tyttöä, joka treenaa meidän ryhmässä bortsulla. Luuli vissiin raukka, että sillä on Sisulle palkka. :D

Uutena ohjauskuviona oli jaakotus, ja se mun ihmeeksi meni ekalla kerralla oikein. Aloittelijan tuuria, veikkaisin.

Viime sunnuntaina käytiin Somerolla paimentamassa. Koirat oli kolme kertaa lampailla. Ekalla kerralla liinassa tutustuttiin lampaisiin ja seurattiin vähän koiran suhtautumista. Sisu ei haukkunut tai murissut lampaille, niin kuin ajattelin että se saattaisi tehdä. Sisu oli hyvin kiltti lampaita kohtaan. Yhden kerran alussa lampaat jakaantuivat niin, että yksi lammas jäi erilleen muista kolmesta. Sisu pysähtyi miettimään ja lopulta kiersi yksinäisen lampaan takaa saaden sen takaisin porukkaan. Muuta huomattavaa menestystä ei Sisulta sinä päivänä nähty. Nätisti kulkee lampaiden perässä. Yhdessä kun mennään, niin saa lampaat ulos ja sisään portista. Mutta ei nää pointtia lähteä siirtämään lammaslaumaa, jos kaikki lampaat ovat paikallaan ja ryhmässä. Liikkuvia lampaita seuraa jonkin verran. Loppua kohti väsymys vaikutti tekemiseen. Sisu tarvitsee paljon tsemppiä ja rohkaisua, mutta kyllä mä uskon, että harjoittelemalla se tulisi varmemmaksi paimentajaksi. Tärkeintä kuitenkin on, ettei Sisu osoita minkäänlaista aggressiivisuutta lampaita kohtaan, ja jonkin verran paimennusvaisto pulpahtelee pintaan. Kun nyt vaan löydettäisiin jostain lampaita, joilla treenata!

Takaaleikkaus

Rataharjoituksessa päivän sana oli takaaleikkaus. Yksittäinen takaaleikkaus onnistuu ihan hyvin, mutta kun niitä pitäisi tehdä kolme peräkkäin, tuleekin ongelmia. Sisu juoksi ensin tokan aidan takaa. Sitten sain sen jo aidan oikealle puolelle, mutta en hyppäämään, ja juoksin itse melkein sen varpaille, jolloin luonnollisesti koira peruuttaa pois. Namialustan kanssa aluksi yritti ohittaa aidan ja suunnata suoraan alustalle, niinkuin arvelinkin. Koira tarvii ottaa täpäkämmin haltuun heti ekan aidan jälkeen. Oikeesti sain siis kääntyä rintamasuunta ja käsi koiraan päin ja huutaa ihan suhteellisen kovaakin, että "TÄÄLLÄ!", niin sit ei menty enää tokasta aidasta ohi. Kun tää alkoi sujumaan, ohitti Sisu kolmatta aitaa samalla tavalla. Kyllähän se oppii toistoista, että tämä tällein, tämä tällein, ja sit taas kun ei tiedä niin arvaa. Eikä auta huutelut, kun ei se kuuntele, menee vaan namialustan kiilto silmissä. Tässä onkin se ongelma. Ennen mulla on ollut koira, joka ei irtoa pätkääkään, eikä kestä että se jätetään kauemmas taakse. Nyt koira kyllä etenee, mutta eihän se selkänsä takaa nää, mihin päin mä näytän kädellä. Kun ei se edes vaivaudu vilkaisemaan. Kyllä mä luulen, että tääkin tästä hioutuu. Ja hyvä, että se nyt ennen kaikkea vähän edes irtoaa.

Harjoiteltiin itsenäisesti sylkkäreitä. Ei onnistu oikein, tekee sivulletulokäännöksiä. Pitää olla tarkkana käsien kanssa. Ja rengasta, joka sujuu ihan ok. Tajusin, että Sisu pysyy paremmin paikoillaan kun jätän sen makaamaan, ei istumaan. Kokeiltiin myös viime postauksessa linkittämälläni videolla näkyvää käsiohjausharjoitusta ympyrässä olevien siivekkeiden kanssa. Tää onnistui tosi hyvin, vaikka ei olla harjoiteltu yhtään. Hyvin seuraa jo kättä, osaa erottaa mikä on lähellä/kaukana.

Mä olen niin kamalan ylpeä Sisun hallikäyttäytymisestä! Aina kun ollaan suoritusvuorossa, mun ei tarvitse yhtään arpoa, että Sisu karkaa radalta tai lähtee toisen koiran luokse kesken oman suorituksen. Jos mä keskeytän tai aloitan alusta, se kuuntelee heti ja seuraa lähietäisyydellä mua minne vaan menenkin. Siis vaikka kääntäisin sille selän ja lähtisin toiseen suuntaan, niin voin olla ihan satavarma, että kyllä se on siinä selän takana tai sivulla. Samoin jos jutellaan kouluttajan kanssa kesken ratatreenin, ei Sisua tarvitse kytkeä, se pysyttelee lähistöllä. Ja jos se meinaa muka johonkin lähteä, niin ei sille tarvitse kuin sanoa jotain "täällä näin" "eläpä mene" tms. Eikä se koskaan noissa tilanteissa nosta kierroksia.

Eilen huomasin myös sen, että Sisu on huijannut mua ja rumasti! Toisten koirien suorituksen katsominen on yleensä saanut Sisun kierroksille. Sit tulee räyh räyh ja vinkumista ja tempomista. Ja sit mä roikun sen pannassa ja pidän muka sen kuonoa kiinni tai pistän sen istumaan selkä radalle päin ja tapittamaan namia. "Ei Sisu, ei. Hiljaa. Nyt hiljaa. Ei. Sisu ei. Ei. Ei. Ei. Hiljaa. Hiljaa. Pää kii. Nyt hiljaa."  Höpön löpön. Viime viikonloppuna puhuttiin rw-omistajakurssilla, että koiraa ei saa suotta 'kovettaa' liian helläkätisesti ojentamalla. (Ei -> ei mitään vaikutusta. Ei -> ei vieläkään vaikutusta  EI! -> ei vaikutusta. Ei!+nyppäisy hihnasta -> vähän jotain vaikutusta mutta ei kovin kauaa. En osaa selittää, mutta siis se että 'vastusta' lisätään niin pikkuhiljaa, että koiran on helppo 'voittaa' vastus) Kun käytöstä tai suoritusta korjataan (olettaen että koira jo suunnilleen tietää mitä siltä haetaan), on paljon reilumpaa antaa sille välittömästi terävä 'pakote', josta koira hätkähtää, mutta joka on suhteutettu kuitenkin niin, ettei koira säikähdä tai ettei sitä satu. Vaan siis että asia käy selväksi. Jämäkkyyttä Sini!

Lähdettiin taas tohon samaan Ei. Hiljaa. Ei. Pää kii. Ei saa. Sisu ei. -leikkiin. Sit mulla meni käpy tai mukamas loppui keinot, joten lähdettiin Sisun kanssa pois hallista. Sisu oli jo ihan tasaantunut kun mentiin halliin takas. Sit mulla jotenkin välähti. Oivalsin, että nyt jos piru vie tuo koira kertaakaan räyhää niin minähän muuten nyppäsen. Ja niinhän siinä kävi. Sisu seuras toisen koiran suorittamista. Tässä vaiheessa arvasin, että kohta se avaa sanallisen arkkunsa. Saman tien, kun Sisu haukahti, nyppäsin terävästi hihnasta. Kappas vaan, se haukku loppu siihen ja Sisu rupes tökkimään mua kuonolla ja tassuilla. Kehuin tietenkin nätisti olemisesta. Pitihän Sisun tietenkin kokeilla, että saiskos vielä haukkua. Ja haukahti. Ja nyppäsin hihnasta. Haukkuminen ja tempominen loppui saman tien. Sisu oli koko loppuajan hallissa ihan turpa kiinni ja rauhallisesti, ei yhtään vinkunut ja tärissyt, hönkinyt ja riskannut radalle päin. Silti kun tehtiin jotain itsenäisesti, teki ihan mielellään.

Joten olen nyt tullut siihen tulokseen, että se on koirallekin reilumpaa ja stressittömämpää, kun se ei saa omatoimisesti nostella kierroksiaan ja olla jatkuvasti tossa mielentilassa. Eikä Sisu siitä mitään loukkaantunut! Mähän olen kuvitellut, että Sisu on niin herkkä, ettei sitä saa kovasti komentaa eikä torua tai se pahoittaa mielensä / lakkaa tekemästä / heittää selälleen. Vaan että pitäis mielummin suostutella, houkutella, kokeilla positiivista vahvistamista viimeiseen asti. Ja kissan jalat! Kyllä siltäkin saa ja pitää vaatia, ja väärästä suorituksesta pitää tulla palautetta. Tässähän meni kaks vuotta ennen kun mä ton tajusin. On se noita!

Puolivalssi

Tällä kertaa harjoiteltiin puolivalsseja kolmella aidalla, jotka oli siis peräkkäin näin: - - -
Puolivalssiharjoitus oli radan alussa. Sen jälkeen oli putki, 90 asteen kulmassa olevat aidat, putki, aita ja pussi. Puolivalsseja oli ihan kiva harjoitella, mutta ne ei ihan sujuneet niin kuin piti. Näitä vois harjoitella lisääkin ihan mielellään, sillä en sotkeentunut omiin jalkoihini. Sisulla ei ollut ongelmia suorittaa mitään näistä esteistä. Tokalla putkella tuli kieltoja, mutta niitä nyt tulee aina välillä. Kun saatiin enemmän toistoja niin kyllä se sinne rupes sit menemään. Pussia ei oo otettu aikoihin, joten mietittiin tarviiko reunaa nostaa. Sisu päätti suorittaa pussin itsenäisesti ennen kuin ehdittiin edes käydä esteitä läpi sinne asti, joten todettiin että ei ilmeisesti tarvii nostaa. :D

Itsenäisesti otettiin rengasta ensin mini- ja sitten maxikorkeudella. Viime kerrallahan Sisu syttyi renkaaseen ihan täysin, ja se sama into sillä on vieläkin! Ei tarvii sivuhärpäkkeitä, saa olla maxikorkeuskin. Sisu menee sekä yhdessä juoksemalla, että läpi kutsumalla, että namialustalle eteenlähetyksenä ihan oikein, ei kertaakaan kiertänyt eikä mennyt ketjujen välistä! Sen hyppytekniikka on minusta hyvä, näyttää vähän siltä kuin hevosetkin kun ne kokoaa itsensä ja mallaa askeleita ennen hyppyä.

Kepeillä kokeilin ensin kaikki välit verkotettuna lähinnä itteni takia niitä tarkempia oikeaan väliin saattamisia ja takaaleikkauksia. Sit otin tokasta ja toisiks viimesestä välistä verkot kokonaan pois, niin että verkkoja jäi vain alkuun, loppuun ja keskelle. Ekan verkottoman välin teki hyvin, tokalta lähti tekemään väärää väliä. Johtuu varmaan siitä, kun kehuin sitä "liikaa" ekassa välissä ja hoputin. Sit kun koitan saada Sisun tekemään rauhallisesti ja tarkasti ja kuljen itse hitaasti vierellä niin se tekee ne välit oikein.

Puomin alastulokontaktia harjoiteltiin taas valjaissa ja tällä kertaa meillä olikin apukäsiä. Sisu on vaan niin nopee vippaamaan takapäänsä pois alastulolta! Mutta kyllä tää alkaa pikkuhiljaa sujua.

Keinua tehtiin taas pari kertaa ihan vaan niin, että namitin Sisua keskellä ja apuohjaaja keinutti keinua ylösalas hitaasti. Sit hallittu alastulo ja paljon namia. Viimeisellä kerralla Sisun häntä alkoi jo varovasti heilua. Kyllä tämä tästä!

Lopuks otettiin vielä ratatreeniä. Sadas kerta toden sanoo, jälleen. Viimeinen suoritus oli ihan loistava, kun Sisu jo tiesi minne esteille seuraavaksi. Toisaalta tää on hyvä, Sisu siis oppii jotakin. Toisaalta tää on huono, koska ei kisoissa saa koittaa neljää kertaa niin että paras tulos jäis voimaan. Ja kertoohan tää siitäkin, että Sisu ei siis seuraa mun ohjausta tai käsiä (mun ohjaus nyt muutenkin on aika ontuvaa), koska sille on epäselvää mitä mikäkin tarkoittaa tai ohjaan huonosti tai ajoitan väärin eikä se nää mun ohjausta. Ja välillä ohjaus puuttuu jopa kokonaan.

Meidän kouluttaja Eija jakoi sähköpostilla yhden hyödyllisen linkin käsiohjaukseen liittyen. Tämä oli oikeasti hyvä ja selkeä video, kannattaa katsoa! Pitää alkaa Sisulle opettamaan tuota. Agilityn käsiohjaus

Edestäleikkaus eli persjättö

Radanpätkällä harjoiteltiin edestäleikkaamista. Tää menee kait ihan ookoo. Mulla menee paremmin ilman koiraa kuin Sisun kanssa. Aina kun luulen, että no nyt se Sisu kestää jo sen että otetaan vähän välimatkaa niin ei.. Joka kerta kun oon rouvan mielestä liian kaukana edellä, niin se jättää esteet suorittamatta ja pinkoo perään. Millähän mä ikinä saan mitään vauhtia suorittamiseen ku koiraa pitää suunnilleen kädestä pitää. Yhden kerran saatiin oikein mallikas suoritus, ja meidän kouluttaja sanoi, että nyt oli hyvän näköinen. Yks kolmesta radan kohdasta tosin mutta on sekin jotain..

Tällä kertaa musta putki ei ollut ollenkaan pelottava, mutta punaiseen ei rouva voinut kertaakaan mennä ekalla käskyllä. En taas tajua mikä logiikka tässä on. Vahvasti epäilen, että koira näyttää keskaria. Viimeinen este oli rengas, jossa oli sivuilla siivekkeet peittämässä vääriä rakoja. Ekalla meni ohi, sit harjoiteltiin kaks kertaa irtona ja sen jälkeen Sisu rupes jo radanpätkäharjoituksessa putken jälkeen oikein katseella hakemaan rengasta, irtos oikein kivasti meijän mittakaavassa ja selvästi tykkäs. Jipii, edes jotain!

Keinu ei etene. Valjaissa saa roikkua kahvassa kiinni että Sisu sen suostuu edes matelemaan. Ei auta namittaminen, se että avustaja keinuttaa ja minä namitan, ei yhtään mikään. Ei voi kyllä ainakaan sinnikkyyden puutteesta syyttää kun on kohta kaks vuotta hinkattu tota keinua (kerta viikkoon tai harvemmin, että ei voi olla kyllästymisestäkään kiinni) eikä olla edetty yhtään, ihan sama millä taktiikalla.

Kepit sen sijaan alkaa jo sujua ihan kivasti. Jätin verkot alkuun ja loppuun ja poistin toiselta sivulta kokonaan. Pari kertaa hätäili ja teki väärin viimeisen välin, josta keskeytin ja aloitin alusta ja koitin hidastaa vaikeissa kohdissa. Kouluttaja sanoi meille, että koiraa ei saisi lähettää kaukaa kepeille, vaan aina pitäisi saattaa oikeaan väliin. Hmm, mä kun olen just koittanut pidentää välimatkaa.. Ja pitää harjoitella myös keppien vasemmalta puolelta etenemistä niin, että ekassa välissä on verkot, ja koira lähetetään vähän takaakierron tapaisesti. Eli aina pitää saattaa ekaan väliin.

A ei etene. Se on ihan hyvä, mutta en mä saa yksinäni stopattua valjaista ja edettyä kauemmas niin että 2-on-2-off pysyy nätin näkösenä. Tähän tarvitaan apukäsiä.

Kyllä välillä tuntuu että tuon elukan kanssa on aika lailla yks hailee harrastaa mitään kun ei se ole tosissaan ja tuntuu ettei se edes yritä. Virtaa kyllä riittäis vaikka muille jakaa mutta miks sitä ei voi purkaa siihen tekemiseen. Sit pitää höyrytä kotona joka risauksesta ja juosta ovelle jos vähänkin nousen sohvalta tai vilkaisen edes eteiseen. Ja korostaisin tässäkin, että tota koiraa käytetään kyllä lenkillä, ei ole siitäkään kiinni. Kunhan piinaa ja näännyttää. Sit ku siltä vaaditaan tiukempaan sävyyn jotain niin voi heittäytyä selälleen ja leikkiä kuollutta tyyliin "Näkikö kaikki?!" Vitsikäs harrastuskoira.

Valssitreeniä

Radanpätkäharjoituksena harjoiteltiin ohjaustekniikoissa valsseja ja takaakiertoja. Kokeiltiin aluksi irtona yhtä takaakiertoa namialustalla. Sisu tuli aidan ali, mitä se ei ole tehnyt sitten alkuaikojen! Veikkaan, että tää johtui tasan siitä, että palkka oli maassa. Vaihdettiin rima poikittain, ja sit tuli oikein yli ja senkin jälkeen kun taas nostettiin rima, suoritti normaalisti. Ehkä Sisu ei vaan tartte enää välipalkkoja takaakiertoihin.

Rata meni niin, että yksi aita normaalisti, siitä suoraan seuraavalle aidalle, johon piti tehdä takaakierto. Sieltä valssilla putkeen. Putkelta taas takaakierto aidalle, samaa reittiä takas putkeen, valssilla takas aidalle takaakiertona, valssilla puolenvaihto ja sit se alunperin eka aita, sen 'takana' olleet pituus ja aita eteenlähetyksenä. Ei takkuillut niin paljon kun ois voinut luulla. Eli aletaan hanskaamaan tää homma pikkuhiljaa. Omasta ohjauksesta tai lähinnä sen puutteesta johtuen Sisu ohitti pari kertaa tai hyppäs suoraan yli vaikka piti olla takaakierto. Alkaa irtoamaan eteenlähetyksessä jo hyvin.

Kouluttajan mukaan mä en tsemppaa enkä keskity tarpeeksi. Hmm, omasta mielestä mä koitan keskittyä tai en mä nyt siellä mitään muutakaan samalla ajattele. Ehkä mä en vaan ajattele mitään, ja se on se ongelma. Mulla menee keskittyminen tasan siihen hetkeen kerrallaan, enkä osaa ajatella seuraavaa estettä pidemmälle. Siitä tsemppaamisesta mä oon samaa mieltä. Mulla ei vaan 'tuu' jotenkin sellanen törkee kiljuminen ja riehuminen. Voidaan Sisun kaa nipottaa yhessä! :D Sit jotenkin kun mennään liian 'nopeesti', mä en saa sanottua seuraavaa estettä vaikka kyllä mä nään sen, että mihin pitää mennä tai mitä seuraavaks. En saa sanottua sitä ja tuskin ohjattuakaan, katon vaan.

Nyt Sisu on alkanut taas skarppaamaan sivulletulossa, johtuisko sit siitä, että kun oon muuten vaan leikkinyt sen kaa, heitellyt lunta, keppejä, palloja ym (heittoleikit kielletty juu juu..), pyydän aika monesti sivulle tai ihan kahden askeleen innokasta seuraamista ja sit palkkaan.

Itsenäisesti tehtiin keppejä. Poistin verkkoja taas väleistä ja ihan hyvin Sisu hahmottaa välit oikein. Jatkossa alan tehdä niin, että kokoverkotetuilla kepeillä harjoitellaan vauhtia, takaaleikkauksia, persjättöjä, valsseja, erilaisia tulokulmia jne. ja sit kun hiotaan suoritusta, vähennetään verkkoja. Pitää päästä nopeesti siihen, että verkkoja olis enää yksi alussa ja yksi lopussa. Vois ehkä koittaa jo ens kerralla!

Itsenäisesti myös rengasta ja odottamaan jäämistä. Perus hiippailua taas, en tajuu. Läpi kutsumalla tulee oikeasta välistä, lähettämällä menee ketjun välistä ja yhtä aikaa juoksemalla menee läpi renkaasta. Nyt rengas oli minikorkeudella. Jatketaan harjoituksia.

Itsenäisesti myös A:ta ja kontakteja. Ylösmenolle perus juoksukontakti, alastulolle pysäytys valjaista ja namialustalla kissanruokaa, omnom. Seuraava askel tässä olis sit vissiin se, että tartten avustajan taas stoppaamaan valjaista että pääsen itse etenemään ja palaan palkkaamaan eikä Sisu pääse juoksemaan läpi.

Sisulle tuli tällä viikolla Zooplussalta paketti, joka piti sisällään seuraavaa:
- mustat Julius K-9 valjaat + security -tarrat
- ruokakuppiteline
- springeri
- 2 koirien palikkapeliä
- 2 narupalloa
- klikkeri säädettävällä äänellä
- merilevää
- oluthiivaa

Nyt päästään Sisun kanssa taas pelailemaan. Tuo naksutin oli tosi hyvä, ei pitäis ottaa korviin ääni. Nyt pääsee naksuttelemaan, jee! Ruokakuppiteline oli vähän lempura mut ei tohon hintaan nyt voi suuria odottaakaan, kyllä se sentään pystyssä pysyy. Narupallot oli ihan ok jämäkän tuntusia, ainakin toinen. Merilevä ja oluthiiva on tarkoitettu turkille, jospa Sisu vaikka misseilis. Springeriä en oo vielä päässyt kokeilemaan pyörään, tarkoitus ois kesällä lenkittää Sisua fillarilla. Ja sokerina pohjalla nuo valjaat! Siis ai että ne on niin hyvät ja ihanat! Street credit Sisu! :)

Jatko 2 alkaa alusta

Sisun kanssa käydään kertauksen vuoksi Jatko 2 uudestaan. Tää on ihan harkittu ja perusteltu ratkaisu.

Eka kerta jäi välistä, kun nyt on ollut liikenteessä kennelyskää. Eilen mentiin jo hallille, koska en voi iän kaiken vältellä ja pelätä tautia, joka on aluksi pitkäänkin oireeton. Ollaan kuitenkin varovaisia, mutta kyllä se kennelyskä tulee jos on tullakseen. Onneksi Sisu on kuitenkin perusterve.

Itsenäisesti harjoiteltiin keppejä niin, että joka kohdassa on verkot. Tää menee Sisulta hyvin, mutta toisaalta ihan hyvä palata välillä taaksepäin harjoituksissa. Nyt saatiin keppeihin vauhtia, kun Sisun ei tarvitse niin keskittyä katsomaan, mistä välistä juoksee.

Itsenäisenä myös paikallaolo ennen esteen suorituslupaa. Tää teettää nyt hommia! Siis mitä tuo koira lähtee hiippailemaan perään? Tähän vaan treeniä, pitää palata palkkaamaan pari kertaa ja sit antaa lupa lähteä esteelle. En uskalla kovin jämäkästi sanoa, kun sit joko karjasen suhteettoman kovaa ja säikytän ton koiran tai sit paineistan ja syön sen motivaatiota.

Itsenäisesti keinua. Hyvin tarjoaa ylösmenokontakteja ja odottaa käskyä. Keinu pitää kuitenkin tehdä namilla ja valjaissa. Näissä treeneissä tein niin, että keinua ei kukaan pitänyt. Namitin Sisua koko kiipeemisen ajan, pysäytin valjaista puoleenväliin ja namitin, odotettiin että keinu laskee alas, sit hallittu alastulo namin kera kontaktille ja namialustalla vielä nami. Hirmu epävarmaa on. Koitan nyt tsempata Sisua kovasti, jospa reipastuisi.

Itsenäisenä kepeille lähtöä (2 keppiä). Tää ei joko oikein auennut mulle tai sit tässä ei ollut ongelmaa. Tasan yksi väli, jossa verkko. Sinne sujahti ja palkka päälle. Sini ei tajuu.

Itsenäisenä takaakiertoja aidalla. Kiertää hyvin mut jos käsiohjaus on huono, niin Sisu tulee takas samaa reittiä kuin mistä meni.

Itsenäisenä puomia. Ylösmenokontakti juoksukontaktina. Alastulokontakti on edelleenkin se vaikea. Otin valjaisiin lyhyelle hihnalle ja stoppasin 2-on-2-offiin. Lopussa namialusta. Ilmeisesti 'koske'-käskyä saa alkaa rääkymään jo hyvissä ajoin, suunnilleen silloin kun ollaan puomin yläosan lopussa. Valjaista tukemalla pysähtyy oikein, löysemmällä hihnalla pudottaa takapään kontaktilta pois. Tahaton "No höh!" saa koiran kiipeämään perse edellä puomia takaisin. :D

Ohjattuna harjoituksena radanpätkää. L-putki vasemmalle, suoraan muurille, muurin kanssa suunnilleen samassa linjassa rinnakkain kaksi aitaa. Viimeisen aidan kohdalla 90 asteen kulmassa 2 aitaa, eli tuli vähän niin kuin kehän mallinen rata (edelleen se piirrosohjelma olis hyvä).

Musta putki ei tuottanut tällä kertaa ongelmia. Otettiin vain vauhdeista lähtöjä ilman mitään paikkoja tai odottamisia. Muuri onnistuu, yhdenkö kerran ohitti, oisko ollut huono käsiohjaus. Muuri ja 2 seuraavaa aitaa olisi tarkoitus mennä valssaten. Valssit onnistui multa ihan yllättävän hyvin, eli ei menneet jalat solmuun. Mutta silti oon liian hidas ja juoksen esteitä päin. Mun pitää ottaa Sisu paremmin haltuun ('tässä!') ja todella tässä kohtaa olis saanut olla enemmän vauhtia, Sisu oli niin nopee! Tokalle aidalle koira olis pitänyt vaan heittää, mä saatan sitä liikaa ja juoksen melkein esteeseen kiinni, mites se koira sen sillon hyppää kun yks seisoo edessä.. Sen jälkeen vaan koira mukaan ja eteenlähetys kahden viimeisen aidan yli namialustalle.

Kokeiltiin eteenlähetyksiä irtona ennen radanpätkää. Sisu teki pari kertaa sen, että hyppäs ekan aidan ja kiersi toisen takaa namialustalle. Senkin liero! :D Kouluttajana tällä kurssilla oleva Eija piti sit namialustaa vähän hollilla, niin ettei Sisu pääse pöllimään nameja, ja menihän se sit oikein.

Eli mitä tästä opimme:
- kyllä se irtoaa
- ei tartte oottaa joka esteellä koiraa, se on nopeampi kuin ohjaaja
- ohjaaja vois keskittyä omaan tekemiseensä eikä kytätä koiraa, ohjaus unohtuu kun pitää jäädä vahtimaan

On se kyllä hyvä, että uusitaan tää Jatko 2. Nyt jo suunnilleen tiedän mitä tuleman pitää, ja olen sen vuoksi itsevarmempi. Saan lisävarmennettua asioita, jotka mä jo teoriassa tajuan mutta käytäntö puuttuu. Kun mun ei tartte niin hirveesti keskittyä asioiden tajuamiseen, jää aikaa tekemiseen ja koiran tsemppaamiseen. Muahan suuresti ottaa pannuun, jos en onnistu tai tajua tyyliin heti. Se heijastuu heti koiraan. En minäkään itteni kanssa tekis hommia sillon! Kaiken kaikkiaan nyt on hyvä fiilis. :)

Haaste: 8 satunnaista asiaa

Lueskellessani muiden koirallisten blogeja sunnuntai-illan ajankuluksi eteeni pomppasi tällanen haaste. Sen mukaan pitää:

1.) Kiittää haastajaa
2.) Haastaa kahdeksan bloggaajaa ja ilmoittaa heille haasteesta
3.) Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään


1.) Tästä mä en voi kyllä henkilökohtaisesti kiittää, kun en tunne henkilöä enkä tiedä tuleeko hän tätä merkintää lukemaan, sillä kyseessä oli avoin haaste. Kiitos kuitenkin Varjon omistaja.
2.) Taidan tehdä samalla lailla, eli haastan kaikki tämän merkinnän lukeneet tekemään saman tehtävän. Ja jos teette tän, niin ilmoittakaa vaikka kommentilla mulle, niin käyn lukaisemassa teidän tekstit.
3.) Kahdeksan satunnaista asiaa minusta:
     3.1) Näin tällä viikolla yhtenä yönä unta, että mulla oli oma kämppä ja suunnittelin sinne keittiöremonttia. Ai että siitä keittiöstä olis tullut hieno!
     3.2) Mun pitäisi yrittää saada opiskeluhommia tehtyä, mutta jotenkin vaan onnistun välttelemään aihetta. Ensi viikolla voisin skarpata ja sopia parin kirjan suorittamisesta, niin saisin yhden kurssin kasaan.
     3.3) Olen yleensä tosi kylmänarka. Käytiin kuitenkin tänään Sisun kanssa ulkoilemassa pakkasta uhmaten. Puin meille kummallekin kunnolla päälle, joten in your face, pakkanen, ei tunnu missään! Okei, kyllä se vähän tuntui, ja ulkoilut jäi siksi lyhyeen, mutta tyhjää parempi kuitenkin.
     3.4) Mulla alkaa olla ihan sietämätön pentukuume. Se nostaa taas kummasti päätään eikä tällä ole järjen kanssa mitään tekemistä. Musta tuntuu, että kohta mä vaan kaappaan seuraavan vastaantulevan koiranpennun kainalooni ja vien sen kotiin!
     3.5) Oikeasti mä yritän kuitenkin pitää jalat maassa ja olenkin asettanut seuraavan koiran ottamiselle ehtoja: valmistuminen, isompi kämppä ja farmariauto. Voi huoh! Lottovoitto pliis!
     3.6) Pentukuumeen lisäksi on matkakuume. Musta ei olisi kuitenkaan reppureissaamaan, vaan mulla pitää olla siedettävä hotellihuone, jossa on ilmastointi, jääkaappi, tv ja oma kylppäri. Kustannussyistä matkustaminen on jäänyt aika vähälle. Monivuotinen innauksen kohde New York suorastaan huutaa mun nimeä!
     3.7) Pukeudun enimmäkseen farkkuihin ja neuletakkiin / huppariin, vaikka mekot imartelisivat mua enemmän. Lisäksi tykkään mekoista, enkä tajua miksen pidä niitä enemmän! Kait mä pidän niitä jotenkin vaivalloisina? Aion nyt skarpata mekkojen pitämisen suhteen ja ostinkin eilen itselleni Your Facesta uuden mekon, jota pystyn kivasti asusteilla muokkailemaan tilanteisiin sopivaksi.
     3.8) Mun on ollut lähiaikoina hirveän vaikea keskittyä kotona iltaisin yhteen asiaan kerrallaan. Tätäkin kirjoittaessa mulla on muutama muukin nettisivu auki, telkkarista pyörii leffa johon en jaksa keskittyä, pyykit on koneessa ja mielessä miljoona asiaa, mitkä pitäis tehdä.

Lopuksi vielä todistusaineistoa siitä, että oikeasti uhmattiin tänään pakkasta!

Kotona Sisusta kuoriutui sohvaeläin:

Ja Runebergin päivän kunniaksi mä otin ja leipasin torttuja. Taidan lähteä seuraamaan vaalivalvojaisia ja maistelemaan tekeleitäni.

Jatko II -kurssin viimeinen kerta

Viimeisellä kerralla käytiin leikkimielinen möllikisa kurssilaisten kesken. Rata oli ihan kiva, sisälsi aitoja, pussin, A:n, putkia, puomin ja muurin. En osannut ohjata Sisua niin kuin rataantutustumisessa suunnittelin. Jotenkin kun vauhtia tulee lisää niin suunnitelmallisuus katoaa. Alussa menin jo ihan sekaisin, kun Sisu ei suostunut jäämään istumaan ekan esteen taakse odottamaan sen lähtövuoroa vaan se hiipi koko ajan eteenpäin ja ylitti kuonolla ekan aidan siivekkeen. Virallisissa kisoissa aika olis alkanut jo juoksemaan siitä.

En tajua mitä voin tehdä tuolle kun se ei jää paikalleen. Mulla nousee ihan kauhee tuskastumisraivo pintaan ku ei voi kuunnella noin yksinkertasessa asiassa. Sisu on toisaalta niin herkkä että ei sille voi siitä ärähtää ku se lopettaa tekemisen sit kokonaan. Sillonkin kun se lähtee hiihtelee mun perään, se tulee sellasella "sorisori" -ilmeellä korvat niskassa.

Sit kun vihdoin viimein päästiin vauhtiin niin ekalla radalla se suorittikin ihan oikein kolme aitaa, pussin, aidan ja A:n. Tässä mä ohjasin eri lailla kuin suunnittelin ja osin sen takia tää osa radasta meni ihan pieleen. Sisu tuli A:lta 2-on-2-offiin mutta eteni ennen kun sai luvan. Sit mä en enää tiennyt mitä olisin tehnyt, joten Sisu tarjos A:ta uudestaan. Ja 2-on-2-offia uudestaan. Ja tuli alas uudestaan. Tässä vaiheessa mä jo levitin käteni ja huusin ohjeita Jennyltä ja Siniltä, että mitä mä nyt tässä teen ku tuo venkula tarjoo kaikkee mahollista ja nyt mä oon ihan sekasin? Sini sano että jatkat nyt vaan eteenpäin ja näin siis toimittiin.

Pari aitaa väärältä puolelta ohjaten (suunnittelin valssaavani aidan ja A:n välissä ja ohjaavani A:n oikealta puolelta vaan ohjasinkin vasemmalta), sen takia putkelle tuli takaaleikkaus eikä Sisu sillä lailla sinne putkeen mene. Puomi toimi tosi hyvin, alastulokontakti oli just sellanen ku pitääkin. Taas koitin tyhmä ohjata putkeen takaaleikkauksella, ja ei onnistu. Sit ymmärsin ohjata sisäkautta ja sit uppos. Sen jälkeen muuri, A ja loppusuoran pari aitaa. Nyt A toimi paremmin kun ei tullut mitään sekoilua sinne alastulokontaktille. Loppusuoralla Sisu alkaa himmailla, se ei juokse niin täysiä kuin mitä se vois (siis jos tuo nyt juoksee ikinä täysiä).

Pikku tauon jälkeen sama rata uusiks. Toinen kerta oli jo sujuvampi ja vauhdikkaampi. Ei tullut sitä alkupuljausta sen suhteen, että saako sieltä paikalta lähteä hiippailemaan perään vai ei. Mun pitää nähtävästi vaan riittävän jämäkästi käskeä odottamaan. Tää on vaikea, koska mun on varsinkin vähän jännittyneessä mielentilassa hankala löytää sitä oikeeta äänenvoimakkuutta, millä tota koiraa käsketään. On liiankin tuoreessa muistissa se meijän ensimmäinen ja viimeinen tokokisa ja se liikkeestä MAAHAN!!!!meno. :D

Sisu lähti tosi hyvin liikkeelle mutta päättikin tokan aidan jälkeen, että seuraava este on muuten A. Mä jäin jotenkin ihan öö aapiselle kattomaan että ai jaa, sinne meni. Sisu oli jo A:n harjalla kun mä sain sanottua että "joo terve." Eihän Sisu tee ikinä tollein kun ei sillä pitäs riittää pokka lähteä musta kovin kauas. Täh. No, pyysin takas ja jatkettiin rataa siitä mistä piti. Tällä kertaa ohjasin A:n oikealta puolelta niinku suunnittelin, ja sen vuoksi putkellekaan ei tullut takaaleikkausta, ja toimi tosi hyvin. En tainnut enää muistaa ohjata toiselle putkelle sisäkautta, miksi tollasta muistaisin, joten ei se onnistunut ekalla. Korjaus ja kauhee tsemppi ja käsien taputtaminen, niin onnistuihan se putkikin. Loppurata meni ihan ok, ohjasin A:n vasemmalta puolelta niinkuin pitikin, ja loppusuoran aidat oli taas perus himmausta.

Meidän kurssilaisista nopeimmat tais olla Anna ja Noita, sit oliko Mona ja Raksu, Kiia ja Lootus, Sanni ja Lissu ja me tapamme mukaan Sisun kanssa viimeisinä. Jonkun täytyy asettaa rima riittävän alas, että se on sit mukava muiden ylittää. :D

Siniltä saadun palautteen perusteella Sisu on saanut tosi paljon estevarmuutta ja reipastunut tosi kovasti tän kurssin aikana varsinkin putkien ja keinun suhteen. Sini kysyi, että meinataanko jatkaa ja mihin ryhmään meinataan hakea. Mä sanoin, että varmaankin tähän samaan ryhmään, kun ei pystytä treenaamaan kuin se kerta viikossa (Sisulla ei pysy mielenkiinto) ja edistyneemmät ryhmät vaatis useempia treenejä viikossa. Sanoin, että voisinhan mä tulla yksin hallille harjoittelemaan ohjauksia mutta en saa vaan aikaseks lähdettyä töiden jälkeen ilman koiraa Killerille asti. Sisu on kuitenkin jo 6-vuotias, ja tällä meidän treenitahdilla se ei ehdi virallisiin kisoihin välttämättä ikinä, joten mulla ei ole mikään kiire saada sitä edistyneempään ryhmään. Olkoot harjoittelu- ja harrastelukappale, koska tää laji on meille kummallekin uusi. Näkisin, että Jatko II -kurssin kertaamalla päästään edistymään joka tapauksessa, sillä kurssi on nyt tuttu mutta kaikki asiat ei ihan hanskassa. Sisu tarvitsee paljon onnistumisia, ja niitä ei välttämättä haastavammassa ryhmässä riittävästi tulisi. Lisäksi ohjaaja on niin töppö, ettei kertaus tee pahaa siihenkään suuntaan. Sini oli sitä mieltä, että tää on varmasti ihan järkevä ratkaisu.

Joten nyt käydään helmikuun loppuun asti itsenäisesti treenaamassa samaan aikaan kuin ohjatutkin treenit oli, ja sit jännätään saadaanko uudelleen paikka Jatko II -ryhmästä.

Kontaktien hiontaa

Viime kerralla keskityttiin kontakteihin. Harjoituksena oli ohjauksellisesti suht helppo rata, jossa oli aitoja, putki, kepit (Sisulle osittain verkoilla), puomi ja A.

Aluksi piti tietenkin palata palkkaamaan paikallaolosta, kun ekalla kerralla sieltä nousi ja lähti hiipimään perään.

Olin positiivisesti yllättynyt, että Sisu upposi putkeen takaaleikkauksella, hyvä Sisu!

Osana rataa kepit ei menneetkään niin hyvin, jotain urpoili, eli pitää vielä varmentaa tätä.

Puomilla juoksukontakti ylös kuten suunniteltu, alastulokontaktia joutui vähän mallaamaan. Palkkasin oikeasta suorituksesta (2-on-2-off), etenin, palasin palkkaamaan ja käskytin seuraavalle esteelle. Tällä esteellä mulla on paljon parannettavaa käskyjen suhteen. Ylösmenokontaktilla ei tarvitsisi sanoa 'koske, kiipee', vaan pelkkä 'kiipee', koska 'koske' tarkoittaa nimenomaan 2-on-2-offia, jolloin pysähdytään. Tää ei tule koirallekaan sen selkeemmäksi, jos itse käytän käskyjä epäjohdonmukaisesti. Lisäksi olen täysin unohtanut kontaktilta vapauttavan käskyn 'mene'. Tää mun pitäis aina muistaa huikata väliin, sillä sitten kun (JOS!!) edistytään, niin voin itse ottaa välimatkaa kontaktilla napottavaan koiraan, jos se lähtee liikkeelle vasta 'mene'-käskyllä.

Sit olikin radan ensimmäinen haastava kohta, aita ja heti sen edessä oikealla puolella A, eli koiran piti tehdä tiukka käännös. Mahdollisuus olis ollut tehdä tähän myös sylkkäri, mutta Sisu oli mua nopeampi, eli ei tarvinnut yrittää sitä. Ylösmeno hyvä, alastulokontaktilta tuli liian nopeasti pois. Jätin palkkaamatta ja otettiin uudelleen. Tällä kertaa käskin odottamaan, etenin ja palasin palkkaamaan. Jenny huomasi, että mä jätän Sisun kontakteille tosi epävarmasti. En ihan täysin luota siihen, että se jää kontaktille, joten itsekin etenen vähän hiipien pois Sisun luota, ja käskytys on epävarmaa. Nyt tähän reippautta lisää! Varma 'odota', ripeä parin askeleen poistuminen, paluu koiran luokse ja oikeasta suorituksesta reilu palkkaus.

A:lta suorassa linjassa aita, 90 asteen kulmassa oikealle toinen aita, 90 asteen kulmassa oikealle c-putki. Sisu toimii ihan hyvin suorissa kulmissa, ei mitään erikoisempaa kommentoitavaa. Hyvin upposi myös putkeen. Palkkasin putken jälkeen niin, että kun Sisu tuli putkesta ulos, heitin sille namin maata pitkin.

Itsenäisesti treenailtiin keppejä. Ekoissa ja viimeisissä väleissä ei ollut verkkoja, välissä oli 2, sit tyhjää ja taas 2. Kiia avusti namialustan luona siltä varalta, jos Sisu huijaiskin, vaan eipä tuo huijannut. Hyvin alkaa löytää jo oikean aloitusvälin kepeille, olin ihan ihmeissäni. Pidennettiin hieman lähetysmatkaa ja namialustan etäisyyttä. Tästä lähdetään pikkuhiljaa varmentamaan loitontamalla verkkoja, vaihtelemalla tyhjien kohtien paikkoja, lähetyskulmaa ja namialustan sijaintia.

Seuraava kerta on viimeinen ohjattu kerta, meillä on leikkimieliset möllikisat. Meidän ryhmän vuoro säilyy kalenterissa uuden jakson alkuun saakka, joten käydään pakkasten salliessa hallilla omatoimitreenaamassa. Myös muita meidän ryhmäläisiä aikoo käydä silloin, mikä on hyvä, sillä tarvitaan apukäsiä. Luulen, että taidetaan Sisun kanssa hakea uudestaan Jatko II -ryhmään. Saadaan varmennettua opittuja taitoja paremmin.

Kaksi vasenta jalkaa..?

Maanantain treeneissä harjoiteltiin tekniikkaosuudessa slalomeita ja välistävetoja. Tekniikkaharjoitukset ei niin oo mun juttu! Voisin melkein tehdä niitä ilman koiraa ja niin, että joku joka ne harjoiteltavat asiat jo osaa, korjaa, kun teen väärin. Huomionarvoista on myös se, että mun käsiohjaus toimii paremmin silloin, kun mulla on makupaloja kädessä. Jos kädet on tyhjänä, ne ei myöskään liiku mihinkään. Tai jotain epämääräistä huitomista ja räpistelyä, mutta ei sitä kyllä ohjaukseksi voi sanoa. En oikein hahmottanut, missä teen väärin, ja veikkasinkin, että Sisu ei vaan tajua mitä mä koitan sille sanoa. Jenny teki Sisun kanssa välistävetoja, ja Sisu teki jokaisen kohdan oikein! Joten kyllä tää nyt on mun ohjauksen huonoutta. En myöskään saanut käännyttyä 180 astetta valssilla vaikka kuinka yritin mennä yksi askel ja yksi jalka kerrallaan. Tässä rupeaa näkymään se, että mulla on törkeän huono koordinaatio, juuri samasta syystä en osaa myöskään tanssia edes mitään perusaskeleita..

Meillä on ollut nyt muutama viikko taukoa juoksujen, joulun ja uudenvuoden takia. Sisun motivaatio oli nyt taas kohdillaan. Sisu ei vaan ole sellanen koira, jonka kanssa voi hinkata ja treenata monta kertaa viikossa. Kerta viikkoon on ihan sopiva määrä, jotta sen mielenkiinnon saa säilymään.

Olen tosi ylpeä siitä, miten hienosti Sisu nyt haki pimeitä putkia. Olisin ajatellut, että se on jo unohtanut ne, kun ei ehditty kuin yhdellä kerralla niitä ottaa, ja varsinkin jos putkeen meno on sille vähän vastenmielistä. Mutta ei, hyvin se niitä haki. Ei se tietenkään vielä ihan tykittämällä sinne juokse, vaan on vähän epävarma, mutta menee kuitenkin. Tällä kertaa myös mun oma mieliala oli paljon positiivisempi, ja silloin Sisukin reippaammin tekee. Pussi ei jostain syystä auennutkaan kunnolla, ja Sisu joutui vähän penkomaan sitä auki. Olisin luullut, että se peruuttaa sieltä pois, mutta koitin tsempata kovasti, ja kyllä Sisu sieltä sit pääsi pois. Kokeiltiin pari kertaa keppejä niin, että verkkoja oli suunnilleen puolet. Tää on unohtunut Sisulta. Ponkasee kesken keppejä verkottomasta välistä pois ja juoksee hakemaan namit alustalta. Sika.

Radanpätkätreeneissä viimeinen este oli pöytä, ja tästä oon ihan superylpeä, se meni niin hyvin. Sisu juoksi vauhdilla pöydälle ja pomppas sinne niin, että joutui oikein toden teolla jarruttamaan. Muutoin meillä ei vauhti päätä huimaa. Ilmeisesti olisi mahdollista suorittaa nopeamminkin, sillä Sisu voisi juosta ihan yhtä nopeasti kuin minä, mutta kun mun pitää niin paljon miettiä mitä teen jalalla, kädellä, mihin päin menen, mitä sanon jne.. että on helppoa, kun Sisu on perässävedettävä. Vähän niin kuin kaukosäätimestä painaisi 'pause' aina, kun pitää itse miettiä että mitäs sit. Sisu pysähtyy niille sijoilleen tai tulee luokse, ja odottaa ohjeita. Sit kun saa taas juonen päästä kiinni, paina 'play'. :D

Meillä on enää kaksi kertaa jäljellä Jatko II -kurssia. Seuraavalla kerralla keskitytään kontakteihin, sillä ne pitää saada kuntoon, jos haluaa mölliryhmään. Viimeinen kerta on leikkimielinen kisa. Ilmeisesti ensi kerralla tai sit viimeisellä kerralla keskustellaan siitä, mihin ryhmään kannattaa kenenkin hakea. Me Sisun kanssa joko jatketaan Jatko II -ryhmässä tai haetaan mölliryhmään, kun siellä ei tarvitse osata keinua, keppejä, rengasta. Se nyt riippuu vähän siitä, miltä ne kontaktit näyttää.

Ps.: Nyt mä olen tehnyt sen mitä moni on ehdottanut. Sisulla ei ole enää leluja kotona! Eilen illalla otin lelukopan kaappiin ja tänä aamuna jätin sille vain puristeluun kun lähdin töihin. Snift, miten mä raaskin. No, kokeillaan nyt muutama viikko ja katsotaan, vaikuttaako motivaatioon. Ihan järkeenkäypäähän se on, että jos Sisu tuo mulle leluja ja mä leikin niillä sen kanssa tasan niin kauan, että se itse menee lelun kanssa omalle paikalle, niin ei se nää mitään mieltä siinä, että yhtäkkiä mä päätänkin mitä tehtäis ja mitä siitä sais mahdollisesti palkaksi.