tiistai 16. heinäkuuta 2013

Sisun mölliagsailut

Sisu kävi tänään Laukaan koiraharrastajien järjestämissä mölliagilitykisoissa. Osanottajia oli möllimaxiluokassa ehkä reilu kymmenen. Rata oli aika helppo muistaa, mutta muutama vähän ohjauksellisesti haastava käännöskohtakin löytyi. Sisulla ei ole puoleen vuoteen treenattu agilitya ollenkaan, joten en edes ajatellut, että me mitenkään kummemmin siellä pärjätään. Kunhan lähdettiin vaan kikkailemaan ja verestämään muistia, ettei aina kaikki kiva ole vain Sennan yksinoikeus.

Sisu kulki melko tahmeasti ja lönkötellen, laamanaattori kun on. Tuomari sanoi meille ekan radan jälkeen, että koiralla on huono hyppytekniikka ja se kannattaa käydä tutkituttamassa, josko sillä on joku vikana. Meille on tulossa koirahieroja käymään ensi maanantaina, joten onneksi apu on lähellä. Uusintarata on Sisulle aina perinteisesti parempi, kun se tietää jo estejärjestyksen. Sisu on siitä helppo ohjattava, että se ei koskaan, ikinä, milloinkaan sähellä omiaan, vaan odottaa aina ohjeita ja tekee niiden mukaisesti. Ei ehkä sähäkästi, mutta tasaisen varmasti. Muutama kielto tuli hypyistä, kun Sisu hidasti vauhtia niin paljon, että käytännössä pysähtyi ennen estettä ja sitten hyppäsi eri käskyllä yli. Kokonaisuudessaan olin hirmu tyytyväinen Sisuun. Se jaksoi kylmiltään 18 esteen sarjan eikä ihmetellyt vieraita esteitä ollenkaan. Palkintojenjaossa mua odottikin sitten yllätys, kun sijoituttiin Sisun kanssa luokkamme kolmansiksi. En olisi kyllä uskonut, sillä sen verran mitä ehdin muiden ratoja seurata, näkyi kyllä todella paljon vauhdikkaampia ja teknisesti taitavampia suorituksia. Sisu sai palkinnoksi DentaStixin ja Kongin jätti-ison tennispallon. Sennakin oli paikan päällä sosiaalistumassa ja katselemassa ratoja. Joku heittikin, että eihän sille tartte opettaa kun numerot, niin sit voi vaan keskeltä rataa kertoa koiralle että anna paukkua, ja nousevassa järjestyksessä. Saattais olla lapsinerolle ihan osuva taktiikka. :D

Neropatti kävi eilen eläinlääkärillä viimeisellä rokotuksella. Nyt on piikit niskassa ja lemmikkipassi hankittuna. Painoa Sennalta löytyy 17 viikon kypsässä iässä melko tasan 11 kiloa.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Senna aloittelee maastolajeja ja Sisu höntsäilee

Senna kävi elämänsä ensimmäistä kertaa hakutreeneissä. Tämä oli mullekin ensimmäinen kerta, kun pääsin paikan päälle seuraamaan, mitä siellä metsässä oikein tapahtuu. Aluksi tallattiin alue. Senna oli treenivuorossa ensimmäisenä osittain juuri siksi, että kumpikaan meistä ei tiennyt, mitä tuleman piti. Lähdettiin Sennan kanssa kävelemään hihnassa siksakkia keskilinjan vasemmalle puolelle. Minun piti pitää Senna koko ajan maalimiehen puolella ja tarkkailla Sennan reaktioita. Tämä oli minusta aika hankalaa, mutta onneksi oli hyvä opettaja matkassa. Lopulta päästiin melko lähelle maassa kyljellään makaavaa maalimiestä. Senna huomasi ihmisen ja jäykistyi kurottaen päätä niskasta ylöspäin, ja rupesi pöhisemään. Maalimies rupesi juttelemaan Sennalle ja kehumaan sitä, ja Senna sai nakkia palkaksi löydöstä. Seuraava maalimies oli ehkä 10 m päässä istumassa puun takana. Sama siksak-setti, tällä kertaa vähän nopeutettuna. Taas maalimiestä piti pöhistä ja ihmetellä, mutta ruoka kelpasi. Lopetettiin tältä kertaa siihen. Koska Senna vaikutti olevan aika ymmällään, tehtiin sille vielä makkararuutu niin, että kaikki treenikaverit istuivat tai makasivat metsässä Sennan ympärillä ja kutsuivat Sennaa vuoron perään luokseen syömään nakkia. Tämä oli Sennasta tosi kivaa. Treeni lopetettiin tähän, ja Senna sai luvan mennä autoon.

Eilen käytiin tekemässä Sennalle jälki. Askelten välillä oli noin kämmenenleveys väliä molempiin suuntiin (askeleiden sivuttais- ja pitkittäisetäisyys). Jälki oli suora, suht tasaisella nurmialustalla. Nami jokaisen jäljen kärjessä. Heti kun sain jäljen valmiiksi, niin joku mopopoika ajoi lähes viivasuoraan meidän jäljen yli. Ajattelin, että tuleekohan tästä nyt yhtään mitään. Jälki vanheni sen aikaa, kun hain Sennan autosta jonkin matkan päästä. Alku oli taas hankalaa. Askeleet olivat liian lyhyitä, ja Senna pääsi ylittämään muutaman askeleen. Kun noin jäljen puolivälissä askelväli piteni, myös jäljen ajamiseen alkoi löytyä tietty rytmi. Nyt aloin myös itse hahmottaa, miten mun tulee toimia. Nämä pitää pistää korvan taakse:
- Ei räplätä koiraa.
- Liina löysällä kun koira syö.
- Pidä yhdestä kohtaa liinaa kiinni, kiristys tulee koiran omasta hölmöilystä, ei ohjata liinalla.
- Rauhoita kehumista, ei kehuta koko aikaa etteivät kehut koe inflaatiota.

Lopuksi tehtiin auton luona vielä Sisun kanssa puolivakavissaan tottista. Aloitin leikkimällä Sisun kanssa Kellokisoista ostamallani vinkuvalla Kong-narupallolla. Suosittelen tätä narupalloa ehdottomasti! Naru kulki lenkkinä koko pallon läpi, joten ei enää ongelmaa siinä, että koira kiskoo pallon solmun yli ja naru jää ohjaajan käteen. Pallo oli ontto, pehmeää mutta jämäkkää, vähän läpinäkyvää muovia. Puristui jonkin verran kasaan koiran leukojen välissä ja vinkui, mutta pintaan ei jäänyt hampaanjälkiä. Sisulla on yleensä ollut tapana vähän näpsiä narusta, mutta tällä kertaa vinkuva pallo oli paljon kiinnostavampi kuin naru. Tehtiin Sisun kanssa perusasentoja, seuraamista ja aloitettiin liikkeestä maahanmenon muistuttelu. Tässäkin on hyvä, että mulla on kokeneempi ihminen seuraamassa, mitä mä sen koiran kanssa puuhailen. Huomasin, että treenaan Sisun kanssa ihan eri lailla kuin Sennan kanssa. Jos Sisu ei tee, niin jätän huomaamatta. Sennan kanssa neuvon yleensä uudestaan. En toru Sisua, enkä osaa oikein korjata sen tekemisiä. Juuri sitä se tarvitsisi, mutta mä ajattelen että se ei kestä palautetta. Palkkaan myös huonoista suorituksista ja kuudennella käskyllä tottelemisesta. Vaadin koiraa liikkeestä maahan ja pysymään maassa kun poistun sen luota, vaikka se jää kyynärpäät ilmaan ja lähtee hiippailemaan perässä. Mun pitäisi ensin saada napakka maahanmeno, josta palkka tulee välittömästi ja suoritus päättyy siihen. Kun itse maahanmeno on napakka, voidaan alkaa pyytää jotain lisää. Ihan järkevältä ja loogiseltahan tää näin kuulostaa, mutta ei sitä jotenkin oo itse tajunnut.

Ajattelin käydä Sisun kanssa muutamat mölliagilityt. Koska ei nyt treenata Sisun kanssa missään, niin otetaan nuo vaikka maksullisina harkkoina, kisakoiraa Sisusta tuskin koskaan tulee, kun onhan sillä jo ikääkin. Mutta pysyypähän akkakoiran mieli virkeänä eikä aina vaan keskitytä pelkkään Sennaan. :)

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Senna 16 viikkoa

Aika on mennyt todella nopeasti. Senna kasvaa kohisten, ja tällä hetkellä vaihtaa hampaita. Pikku raasun ikenet on tällä hetkellä vissiin todella kipeät, sillä hampaiden katsominen ei onnistu käytännössä ollenkaan. Yksi alaetuhammas on ainakin irronnut, ja mun mielestä yläetuhampaat on niin löysässä, että ne ropisee kohta pois.

Senna on touhunnut vaikka mitä, mutta silti tuntuu, että sillä on kauheesti näkemättä ja kokematta, enkä mä ehtinyt läheskään kaikkea ennen tätä 16 viikon maagista rajaa. Jostain muistan lukeneeni, että jos koira hyväksyy jonkin asian / ilmiön 16 viikon ikään mennessä, se ei kyseenalaista sitä koko elinikänään. Meiltä jäi Matkakeskus käymättä, ja sellaiset portaat, joiden välistä näkyy, on pelottavia. Kriisin paikka!

Olen antanut Sennan tavata tuttuja koiria ja paria naapurissa asuvaa samanikäistä pentukoiraa. Senna on ennen rakastanut eniten ihmisiä ja rapsutuksia, ja vähän aristellut aluksi vieraita koiria. Tällä hetkellä varsinkin vieraat miehet on aluksi vähän jänniä, mutta niitäkin mennään katsomaan, tosin selkä matalana ja korvat takana, mutta mennään kuitenkin. Alkujännityksen kaikottua onkin sitten taas kivaa. Toiset koirat ovat aluksi olleet kirkumisen arvoinen asia, mutta kovasti on tässäkin menty eteenpäin. Senna on pääosin reipas ja rohkea. Toiset koirat ihmetyttävät vähän aikaa, ja ehkä noin 15 minuuttia Senna jaksaa olla vieraskorea, sitten alkaakin Miss Mielipiteen oman luonteen mukainen nujuttaminen ja komentelu.

Senna kävi Jyväskylän tokokerholla perustaitoryhmän. Kurssilta jäi käteen operantin ehdollistamisen perusteita, joita yritän ainakin hyödyntää Sennan koulutuksessa. Kohdetyöskentely, ohjaajaan päin suuntautuva toiminta ja ärsykkeestä poispäin suuntautuva toiminta taisivat olla kurssin pääpointit, sovellutuksia löytyykin sitten lähes rajattomasti. Koin pennulle pehmeämmän lähestymistavan paremmaksi kuin valmiiksi pureskellut ehdottomat komentotyyppiset koulutusmenetelmät. Senna saa itse käyttää päätään ja tarjota erilaisia ratkaisuja, sekä pohtia, mitä siltä tällä kertaa vaaditaan. Poimimalla oikean käytöksen ja vahvistamalla sitä teemme siis Sennan kanssa oikeastaan yhteistyötä, jossa molemmat oppivat ja ehkä jopa opettavat toisiaan. Senna on käynyt pari kertaa Viihdekeskuksen kentällä lähinnä leikkimässä. Tänään on tarkoitus mennä Sennan kanssa ensimmäistä kertaa hakutreeneihin, ihan vaan tutustumaan ja katsomaan, mitä Senna tuumaa.

Sennalla on ensi viikolla viimeinen penturokotus. Sitten olemmekin valmiita mätsäreihin! Senna on ollut jonkin verran reissussa mukana. Toissa viikonloppuna käytiin rottweilereiden Kellokisoissa Klaukkalassa. Senna oli todella reipas koko reissun ajan. Yöpaikassa Sennaa odottikin iloinen yllätys, kun talosta löytyi melkein puolen vuoden ikäinen tervuserkku! Senna ja Aava saivat oikein hyvät leikit aikaiseksi, eikä Senna olisi varmaan ollenkan halunnut lähteä pois kyläpaikasta. Kisapaikalla Senna pääsi pari kertaa vieraiden ihmisten sylissä kiertueelle yleisön sekaan, eikä hätkähtänyt asiaa ollenkaan. Yksi maalimies kävi katsomassa Sennaa ja totesi "Mikä tää on? Karvan verran parempi!" ilmeisesti viitaten malinoiseihin, joita kisoissa näkyi nollakoirina. Senna nukkui katsomossa ampumisten aikana, eikä hätkähtänyt ihmispaljoutta, kuulutuksia tai kovaan ääneen soitettua musiikkia. Ja totta kai pikku murulle tarttui myyntikojuista mukaan kaikenlaista violettia treenitavaraa.. ;)
Loppuun täytyy vielä muistaa mainita, etteivät tämänkään blogipostauksen kuvat ole itse ottamiani. Kuvista kiitos Pilvi-Sisko Putaansuu, Satu Nuutinen ja Piia Salonen! :)

 Serkkutyttö Workaholic A-ha 'Aava' ja Senna

 Senna lenkillä 3.7.2013