torstai 22. joulukuuta 2011

Vuosi 2011 pakettiin ja kohti uutta vuotta 2012!

Vuodelle 2011 olen vanhassa blogissa asettanut seuraavanlaisia tavoitteita:


Sisu:


- Jalka kuntoon ja mieluiten pysyvästi. Iloksi ja onneksi jalka ei ole juurikaan vaivannut tänä vuonna, kiitos alkuvuoden ahkeran fysioterapiassa ramppaamisen. Pari kertaa Sisu kävi myös KoiraSportissa uimassa. Kesän ui omatoimisesti ja loppuvuodesta käytin vielä hierojalla.
- Talvella renkaanvetoa, luistelua ja jopa pulkanvetoa. Tämähän sitten kosahti siihen, kun ostin vääränlaiset valjaat. Käytiin muutaman kerran luistelemassa, mutta siihen se sitten jäi. En uskalla riskeerata väärillä valjailla vetämistä tai sitä, että Sisu ottaa ja liukastuu ja menee paikat jumiin.
- Agilityn Jatko I -kurssi läpi. Ja läpi meni! Nyt ollaan jo Jatko II -kurssilla. Olen myös kirjoittanut haluavani Sisun kanssa mölli- tai kilpailemaan -kurssille. Joopajoo..
- Tokossa avoimeen luokkaan. Edelleen joopajoo..
- Pk-tottiksen harjoittelua. Nyt mä alkaisin jo vihellellä jos vaan osaisin.
- Jälkitreenit käyntiin ja jopa kisoihin? Treenailtiin jälkeä jonkin verran. Sisu osaa paremmin kuin minä. Tarvittaisiin joku, joka osaisi opettaa minua niin ehkä voitaisiin edistyäkin tässä. Belgiyhdistyksen pk-leiri oli kyllä tosi antoisa maastojen suhteen.
-Edes yksi CACIB. No rosvosektori! Vuoden 2011 näyttelysaldo on 5 x EH ja 1 x ERI.


Ja entäs ne mun omat tavoitteet?




- Sivuaineet valmiiksi, gradun ja syventävien aloittaminen. Sivuaineet on periaatteessa valmiit, johtamisesta voisi huvin ja urheilun vuoksi tehdä vielä pari kurssia jos intoa ja aikaa riittää. Gradun aihe meni vaihtoon eikä ole edennyt vielä mihinkään. Syventäviä on vähän tehtynä.
- Kandi ulos keväällä. No joopajoo. Olisin saanut kandin ulos jo helmikuussa, mutta kun en tosta akateemisesta maailmasta sen vertaa ymmärrä, niin luulin kusseeni tän homman. Kandi tulee nyt kuitenkin sit tammikuussa 2012, saa nähä mikä siihen suorituspäiväksi merkitään.
- Kieliopinnot siihen pisteeseen, että kandiin merkitään akateeminen suomi, ruotsi, englanti, saksa, espanja. Reality check: annoin ton espanjan olla.
- Lisää varmuutta koiran ohjaamiseen, kun ei pokka pidä kun koira pelleilee. No, repeileminen on vaihtunut raivareihin. Tai lähinnä piiloraivoan itekseni, pinna palaa.
- Kasvattajanimen keksiminen. Tää on ainoa, joka on täysin toteutunut! Kasvattajanimi on keksitty ja hakuprosessi on ohi. Viime viikolla maksoin Suomen Kennelliitolle 200,00 euroa siitä ilosta, että jos mulle joskus omia kasvatteja syntyy, niiden nimen eteen merkitään Sinji's. Odottelen vielä postia Kennelliitolta..




Vuoden 2012 suhteen voisin koittaa olla hivenen realistisempi. Eli tässäpä tulee:


Sisun tavoitteet:


- Agilityssa jatketaan Jatko II -kurssilla. Ei tulla läpäisemään sitä nyt ainakaan kevään aikana. Mulla ei riitä aika, eikä meillä kummallakaan innostus treenailla enempää kuin kerta viikkoon. Ja tällä tahdilla on turha odottaa etenevänsä kohti minkäänlaisia kisaryhmiä. Harrastellaan omaksi iloksi ja haetaan suoritusvarmuutta.
- Tokon ja pk-tottiksen suhteen en viitsi mitään tavoitteita edes asettaa. Ollaan molemmat ihan kyllästytty noihin kumpaankin.
- Jälkitreeneistä me sen sijaan tykätään. Näitä siis lisää. Meinasin laittaa, että kunhan on taas kelejä, mutta nyt on joulukuu ja tuolla pystyis ihan hyvin tekemään jälkeä vieläkin.. Olis kiva, jos edes jossain edistyttäisiin. Jospa se olisi tämä. Mitään kisatavoitetta en aseta, kun ei me tulla koskaan kisaamaan ton tottispuolen takia.
- Näyttelyiden suhteen olen vielä varovaisen toiveikas. KV-näyttelyitä pitäisi alkaa suunnittelemaan. Pitäis vaan vähän osata ennustaa tota turkkia, sillä en jaksais maksaa siitä, että vien mustan malinoisin hakemaan taas EH:ta.


Sinin tavoitteet:


- Töissä syyskuun loppuun asti, jonka jälkeen kuvittelin aloittavani täysipäiväisen opiskelun. Vaihtoehtona on selvitellä, voisiko gradua kirjoitella työsuhteessa.
- Aloitin ASP-lainasäästämisen, joten toivotaan, että vuosineljännestavoitteet täyttyy ja/tai ylittyy.
- Jos vaan töiltä jaksan, voisin käydä ne pari johtamisen kurssia työn ohella. Muita kouluhommia kattelen oman jaksamisen mukaan. Jouduin viikko sitten ilmoittamaan tentaattorille, että saa unohtaa mun osalta minkäänlaisten 20-sivuisten esseepakettien tarkistamisen. En minä jaksa enkä kerkiä töiden jälkeen opiskella.
- Julistan vuoden 2012 armottoman säästämisen vuodeksi. V*tuttaa olla koko ajan peeaa, joten kulutustottumukset syyniin.


Ei kai sit muuta. Ja sit tietty molemmille terveyttä ja onnea ja iloa ja blaablaa, kyllä te tiiätte. Ja itellenne kanssa!

Ps. ja nää sivun asetukset. Mulla palaa kohta käämi. Miksi nää tekstit vinksottaa? Äs, antaa olla.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Sisu osaa ja ei osaa?

Radanpätkätreenissä oli ensimmäisenä neljä aitaa peräkkäin. Aidat oli vähän vinottain vasemmalle ja oikealle vuoronperään kuitenkin niin, että ne pystyi hyppäämään suorassa linjassa. Harjoiteltiin eteenlähettämistä namialustalle ensin kahden aidan takaa, sit kolmen ja lopulta koko suora. Vaan ei pysy Sisu paikallaan! Jouduin vaikka miten monesti palaamaan takas ja pistämään koiran paikalleen, jopa ihan korottamaan ääntä kun ei muuten vaan millään jää paikalleen vaan aina hiipii eteenpäin. Meinas ihan pinna palaa kun sai jatkuvasti samasta asiasta antaa noottia! Kunhan tästä päästiin, niin eteneminen oli kyllä ihan hienoa, mutta Sisu etenee ainoastaan kun se tietää että nami oottaa alustalla. Jos se ei nää alustaa niin ei se sillon irtoakaan.

Aitojen jälkeen 90 asteen kulma vasemmalle mustaan putkeen, kulmassa oli vähän loivempi kuin 90 asteen kulma jälleen vasemmalle. Tällä kertaa musta putki ei ollut mikään ihme juttu. Putken jälkeen oli A hankalassa, aika jyrkässä tulokulmassa jälleen vasemmalle. Sisu vaan on niin epeli että se tykkää tarjota kontakteja ja A on sille pk-puolelta niin tuttu, että ei se jää miettimään miten päin sinne oikeastaan pitäisi edetä. Pystyi menemään A:lle vähän viistostikin ja silti kontaktipintoja ohittamatta. Hieno Kis-Kis!

A:n jälkeen jyrkkä vasen takas kolmannelle aidalle, sieltä ennakoivalla valssilla koira haltuun ja lähetetään aitarivistöä takaisin. Tässä Sisu teki ihan kivasti, mutta siis sehän juoksee mun kanssa samaan aikaan tai korkeintaan puoli koiranmittaa mua edellä, ei irtoo mamman sylikoira ei. Ennen viimeistä (tai myös periaatteessa ensimmäistä) aitaa piti linjata vähän kaarevasti vasemmalle, että koira laskeutuisi vinosti oikealle, sillä viimeinen este oli kepit 90 asteen kulmassa oikealla. Sisu teki elämänsä ekan kerran kepit ilman verkkoja ja ihan oikein! Hyvä hyvä hyvä Sisu, mun taitava agiliitokoira, aivan mahtava! Juhlan paikka Kis-Kis!

Irrallisena piti näyttää miten keinu menee. No Sisuhan tarjoo reippaasti kontaktia, ja aloittaa kiipeemisenkin, mutta sit alkaa jalat väppäämään. Kiipeeminen on ihan kauhean pelottavaa ja mielellään hyppäis keinulta pois jos pääsis, mutta ei tartte kun etusormea pitää pannan alla niin Sisu kyllä kiipeää vaikka pelkääkin, eikä tykkäis yhtään. Alaspäin menemistä pelkää kanssa, pysähtyy keskivaiheille ja säpsähtää pikkuisen, kun keinu kolahtaa alas. Alas tulee hyvin ja 2-on-2-off pääsääntöisesti onnistuu, tällä kertaa pudotti pepun pois keinulta.

Keinuharjoituksia tarvitaan ehdottomasti! Jenny neuvoi seuraavanlaisen harjoituksen: Toinen pitää keinua alhaalla ja mä tsemppaan Sisua kiipeemään ihan ylös asti ja syötän päässä nameja. Toinen lähtee hitaasti laskemaan keinua alaspäin ja mä syötän koko ajan nameja nyrkistä. Keinu lasketaan puoleenväliin ja siitä taas ylös. Tätä ylös-alas-liikettä jatketaan koko ajan liikerataa suurentaen niin kauan, että Sisu on keinulla tosi varman oloisesti, ei tärise, vaan sen on rento ja hyvä olla siinä. Sit edetään niin, että keinun ollessa ylhäällä, se päästetään koiran omalla painolla putoamaan ihan pikkuisen ja otetaan kiinni, koko ajan namitetaan. Näitä "pudotuksia" jatkettais siihen asti että päästäis pudottamaan jo puoleenväliin asti. Siitä sit pikkuhiljaa sais varmennettua keinua, eikä Sisu enää pelkäis niin paljoa sitä keikausta. Pitäs vaan keretä treenaamaan itsenäisesti!

Viimeisenä päätin ottaa vielä aita-rengas, en tiedä miksi, kun se meni sit ihan pipariks! Ei mennyt millään renkaasta vaikka viimeksi meni. Tällä kertaa jutun juju oli saalisleikki namilla, sieltä ohjaus suoraan renkaalle ja läpihoukuttelu selkä koiraan päin. Kiesus tätä kikkailua, ota tosta elikosta selvää! Onneks saatiin kuitenkin onnistunut suoritus vihdoin viimein loppuun.

torstai 10. marraskuuta 2011

Parit ratatreenit

Oi, onpa jänyt parit treenit raportoimatta ja mitäs mä niistä nyt enää muistan!

No, sen verran, että molemmilla kerroilla toinen ohjattu harjoitus oli radanpätkä ja lisäks itsenäisesti harjoiteltavia esteitä. Molemmilla kerroilla ohjaajana Sini.

Radanpätkät alkaa sujua, Sisu edelleen tykkää tehdä vauhdilla pitkiä pätkiä. Se lukee rataa jo sen verran itse, että kun mennään sama pätkä monta kertaa, se tekee joka kerran vähemmän ja vähemmän virheitä. Paha vaan, että kisoissa ei sit saa koittaa viidettä kertaa. :D Monesti tulee jonkin esteen ohituksia tai kiertämisiä, ja se johtuu mun ohjauksen puuttumisesta tai huitomisesta.

Kontakteja Sisu tarjoaa mielellään ja puomi on sen mielestä ihan huippueste! Viime treeneissä putki tuli puomin alta ja siitä piti tehdä jyrkkä käännös tai vähän sellanen neulansilmän tapainen vekki taaksepäin, että sai suoran etenemisen ylösmenokontaktille. Kutsuin huonosti ja puomi on niin vetovoimainen esteenä, että jotenkin Sisu sai hypättyä puomin nousevalle osalle putken jälkeen puomin sivusta koskematta kontaktipintaan lainkaan. Mitä ihmettä! Puomin alastulokontaktilta mun ei saa lähteä etenemään ilman Sisua. Lähdin vissiin Sisun mielestä liian  kauas, niin se tuli ennen kontaktipintaa tasajalkahypyllä sivuttain alas puomilta. "Et mee!" :D

Itsenäisesti treenattiin okseri - keinu - rengas -yhdistelmää. Tein malttamisharjoituksia niin, että jätin Sisun istumaan alkuun ja menin itse keinulle. Ei meinannut oikein pysyä paikoillaan, joten tein sitä että jätin istumaan, otin etäisyyttä, palasin palkkaamaan, etenin. Hyvällä vauhdilla tuli okserin yli eikä ihmetellyt kahta rimaa ollenkaan. Keinuun saadaan pikkuhiljaa taas reippautta, tarvii vaan tukee ja tsempata koko ajan. Eikä saa pitää kättä koiran näkökentän edessä. Rengas ei alkuun meinannut onnistua läpi vetämällä mitenkään mutta sit kokeilin vauhdista juosta Sisun kanssa yhtä matkaa ja kyllä se sit sen teki! Sisu on outo. Puomilla sitä ei saa jättää mutta renkaalla sen kanssa ei saa olla.

Eipäs vaan ahaa, nyt mä sen taas tajuan! Rintamasuuntaa ei saa kääntää Sisuun päin kun se paineistuu siitä vaikka mä luulen palkkaavani ja rohkaisevani sitä. Mut kun musta on omituista jättää koira "vahtimatta" selän taakse, kun meillä on ollut se putkiongelma, pitää aina tarkistaa että menihän se nyt. Sisun kanssa pitää siis juosta rinta rinnan, sitä pitää saattaa esteille ja varsinkin putkella ja keinulla tsempata sitä tosi paljon, mutta ei saa kääntyä sitä kohti.

Treenattiin keppejä itsenäisesti. Alusta ja lopusta oli jo kaks ekaa pujottelua ilman verkkoja, sit taas verkkoja mutta keskellä tyhjä kohta. Hyvin menee jo! Kepit vetää hyvin puoleensa ja pujottelu alkaa aina oikealta puolelta kun ohjaan aina tarkasti oikeaan väliin. Välissä olevasta raosta ei häiriinny lainkaan. Tätä varmennetaan nyt vielä, sillä ilman verkkoja ei vielä suju. Jankataan tätä nyt niin kauan että saadaan kunnolla vauhtia ja harjoitellaan lähettämistä kauempaa ja eri kulmista.

Irtoamisharjoituksia pitäisi myös muistaa tehdä, Sisu on niin mussa kiinni ettei meinaa irrota esteille ja se taas hidastaa, kun mä en tietenkään ole yhtä nopea kuin Sisu voisi olla jos voisi juosta itsekseen.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Kontaktiopetusta

Perjantaina käytiin Sisun kanssa esimerkkikoirakkona JAT:in ohjausbileissä. Saatiin ihan henkilökohtaista ohjausta siihen, miten kontakteja voi opettaa / vahvistaa juuri Sisun tyyppiselle koiralle.

Koira on valjaissa ja hihnassa. Tilanteessa on mukana koiran lisäksi hihnanpitäjä ja koiranohjaaja. Koira käsketään puomille sanalla 'kiipee'. Hyvissä ajoin ennen alastulokontaktia sanotaan pysähtymissana 'koske'. Alastulokontaktilla on namialusta. Hihnanpitäjä varmistaa, että koira pysähtyy oikeaan kohtaan. Koiranohjaaja jatkaa eteenpäin ja voi kehua koiraa "hyvä koske, hieno koske" -> vahvistaa käskysanaa. Ohjaaja palaa palkkaamaan koiran selkä koiraan päin -> ei paineista koiraa turhaan. Voi hieman katsoa olan taakse. Ohjaaja antaa koiralle namin. Ohjaaja sanoo koiralle vapauttavan sanan 'mene', jolloin koira saa lähteä etäpalkalle (Sisulla toinen namialusta) ja lähtee myös itse eteenpäin. Ohjaaja ei saa lähteä liikkeelle ennen vapauttavaa sanaa, sillä muuten koira vapautuu ohjaajan liikkeestä.

Tällänen olis siis alkutilanne, ja tosta lähdetään etenemään niin, että varioidaan välimatkaa, minkä kuljen, ennen kuin palaan palkkaamaan. Myös vauhtia ja suuntaa tulee vaihdella. Namialusta häivytetään noin neljällä harjoituskerralla pois, niin, että etäpalkka kuitenkin säilyy vielä. Etäpalkan etäisyys ja suunta vaihtelee.

En ehtinyt jäädä kuuntelemaan muita ohjausbileiden aiheita, mutta tuossa sitä on jo opeteltavaa ihan tarpeeksi, tuo oli selvästi vaikeampaa mulle kuin Sisulle.

Lisätään ostoslistaan valjaat! Oikeastaan valjaat ovat olleet jo pitkään hankintalistalla, eikä ihan mitkä tahansa valjaat. Nämä Julius-K9 -valjaat on suunniteltu viranomais- ja ammattikäyttöön. Sen lisäksi ne on mun mielestä erittäin pätevän näköiset ja monipuoliset. Näitä saa useissa väreissä ja sivuihin saa kiinnitellä erilaisia tekstejä. Katsotaan, jos näitä olisi Jyväskylän KV:ssa tai Voittajassa myynnissä. Muita valjaita ei edes harkita.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Sisun ekat JATPailut

Sisu agiliiteli tänään mölliluokassa kahteen otteeseen. Rata oli tosi vauhdikas mutta ohjauksellisesti helppo, periaatteella siksakkia kentän laidasta laitaan, yhteensä 15 estettä. Muutaman valssin ja yhden persjätön lisäksi ei tarvinnut oikeastaan päätykäännöksiä lukuunottamatta juosta kuin suoraan. Radan ihanneaika oli 50 sekuntia.

Arvelin, että radalla meidän ongelmat ilmenee alastulokontakteilla ja putkeen irtoamisilla. Ekalla kerralla Sisu meni epäröimättä putkiin ja kontaktiesteet meni ihan ilman moitteita, mutta jostain syystä virhe tuli niinkin helpossa kohdassa kuin toisen putken suulta suorassa linjassa olevalla aidalla, jonka Sisu jostain syystä kiersi oikealta puolelta. Olisinko huitonut kädellä tai sanonut ohjeen liian myöhään? Muistelenkohan oikein, että Sisu toisti tän virheen kolmannella putkella.. A:n kanssa ei kuitenkaan nyt ollut mitään ongelmaa. Meidän aika oli 49.98 ja tulos HYL, virheitä oli aika monta.

Toisella kerralla rata oli jo tuttu. Nyt jostain syystä Sisu ei mennytkään toiseen putkeen heittäen, vaan kielsi, josta siis 5 virhepistettä. Muu rata meni hyvin ja vauhdikkaasti. Meidän aika oli tällä kertaa 38.72. Meidän sijoitus ekoissa JATPailuissa oli siis 8/16. -11,28 ja 5 vp.

Sisun fiilis oli koko JATPailujen aikana tosi hyvä ja innokas. Jo hallille tullessa Sisu oli ihan intopinkeenä, ja ilmoittautumisen jälkeen kun käytiin vielä ulkona vähän juoksentelemaassa, Sisu oli ihan sen näköinen, että "Nyt tais unohtua jotain, eihän me tehty tuolla sisällä vielä mitään?" Selvästi viretilaan vaikuttaa se, kun ei ole pitkiä odotteluja eikä jäädä hinkkaamaan mitään yksityiskohtia. Meille sopii selvästi se tyyli, että käydään roiskaisemassa sinne päin, ja pienen tauon jälkeen toistetaan harjoitus. Tällä taktiikalla Sisu tekee vaikka kuinka monen esteen sarjoja, mutta yhden tai kahden esteen tai yhden asian, kuten kontaktin hinkkaaminen saa sen näyttämään keskaria. Huomasin myös sen, että nyt mun ohjaus oli ehkä suurieleisempää ja äänekkäämpää kuin treeneissä. Välissä osasin olla huutamatta aina "täällä" ja sen sijaan osasin tsempata Sisua kun se teki hienosti.

Tarviis ilmoittaa puhelinnumero seuralle, niin saisi hallin sähkölukkoja auki itsenäistä harjoittelua varten. Vois kattoa marraskuulta, kun oon taas täysipäiväinen kotiopiskelija, joitain aamupäiviä niin, että edeltävänä päivänä olis ollut kisaavien treenivuoro, niin olis valmiita ratoja käytösssä. Lisäks arkiaamuisin on kuulemma vähemmän treenaajia! Perjantaina sitten kontaktikoulutukseen ja lauantaina aamutuimaan nokka kohti Seinäjokea.

Mikä on kun ei taidot riitä..?

Eilinen treeni ei mennyt ihan niin hyvin kuin olisi voinut, jo ihan otsikostakin päätellen.

Aluksi ohjelmassa oli radanpätkä: rengas, siitä suorassa linjassa aita, josta suorassa linjassa A:n alittava kaareva putki. Putken jälkeen suora linja aidalle, josta kaartaen renkaan jälkeinen aita uudestaan, ja sit A. Maxi-rengas ei onnistunut sitten yhtään, ei millään. Minimedi-renkaan Sisu suostui suorittamaan pienen epäröinnin jälkeen. Aidat ja putki meni ihan ok, mut sit A:lla tuli taas joku mikä lie. Ensin Sisu juoksi ohi mun perässä, ja kun käänsin uudestaan A:lle, oli kiipeäminen jotekin tosi takkuista. Alastulokontakti oli ihan jees. Kaiken kaikkiaan ala-arvoinen suoritus. Tosi epävarmaa ja haparoivaa meiltä molemmilta.

Rengasta pitäisi harjoitella itsenäisesti säädettävällä renkaalla. Rengas tulisi asettaa ensin minikorkeuteen, ja kun erilaisilla tulokulmilla este on varma mun sijainnista huolimatta, hinataan rengasta pari senttiä ylöspäin ja varmennetaan taas. Näin jatketaan, kunnes maxi-korkeus on saavutettu. Nyt ei nimittäin edetä renkaassa, kun Sisu saa aina vahvistusta väärille suoritustavoille.

Uusi yritys meni jo paremmin. Otettiin ilman rengasta. Tässä ei muuta mainittavaa, kuin se, että voisin pikkasen opetella kattomaan ohjauslinjoja. Ne kaksi peräkkäistä aitaa kun on mahdollista suorittaa sulavamminkin, vaikka siinä tuleekin 180 asteen kaari. Nyt Sisu nousi A:lle jo paremmin, mutta tuli sitten alastulokontaktista läpi. Nostin takapään uudelleen kontaktille eli paineistin ilmeisesti Sisua lisää.

Seuraava ohjattu harjoitus oli radanpätkä aita, loivassa kaaressa A, suora linja pöydälle ja siitä aidalle. Toiselta puolelta ohjaten tää meni ihan ok, A:n alastulokontakti oli sellasta hidasta ja valuvaa, mutta kuitenkin. Pöydälle pysähtyi heti ja odotti hyvin lupaa lähteä aidalle. Toiselta puolelta roiskikin sit taas A:n alastulosta ohi. Ei auttanut namilla hidastaminen eikä takapään paikalleen nostaminen.

Alastulokontaktia tulee harjoitella ja vahvistaa erikseen. Jenny näytti meille kaksikin eri tekniikkaa: toisessa suoritetaan A kokonaan, alastulossa hidastetaan hihnalla ja 2-on-2-off -kontaktista vapautetaan kaukopalkalle. Toisen tavan mukaan koira viedään A:n sivusta pelkälle alastulokontaktille oman selän takaa ohjaten ja palkataan heti kun on 2-on-2-off. Tää oli mulle jotenkin liian vaikeeta tajuta mun rajallisella koordinaatiolla.. Jenny on ilmoittanut meidät harjoituskoirakoksi perjantaille, kun kouluttajilla on kontaktikoulutusta. Jospa se siitä.

Itsenäisesti treenattiin irtoamisia aidalle namialustaa apuna käyttäen. Tää meni hyvin. Treenattiin myös keppejä niin, että verkot oli keppien sivuilla mutta ei kiinnitettyinä. Yhdestä välistä keskeltä puuttui verkko kokonaan ja toisesta päästä viimeinen väli oli avoin. Nää meni myös hyvin, keskellä olevaa aukkoa Sisu ei edes huomannut, ja viimeisen välin haki oikein kun laittoi namialustan keppien jälkeen sille sivulle, mihin viimeinen pujottelu päättyi. Treenailtiin myös pöydällä pysymistä, joka on ihan ok, mutta vielä kesken.

Tänään meillä olis ekat JATPailut ja mä mietin jo valmiiksi, mitä niistä mahtaa tulla. Eilinen meni niin surkeesti. Ja se näkyy musta samantien. Hiipii sellanen hento vitutus päälle, ja Sisu paineistuu siitä vielä lisää. En osaa kehua / innostaa / rohkaista sitä riittävästi, vaan lähinnä puutun sen tekemisiin "Äs, ei noin." Ja sit kun luulen tietäväni, että Sisu osaa vaikka just sen kontaktin, ja se tulee siitä toistuvasti läpi, niin mua alkaa ihan oikeesti raivostuttaa. Sit yritän pitää naaman peruslukemilla ja laskee kymmeneen, mutta silti Sisu on sen näkönen että se vauhkoontuu ihan justiinsa. Ja se ärsyttää mua vielä enemmän. Miks pitää olla tollanen herkkis.

perjantai 21. lokakuuta 2011

TOP 10

Koska olen hurjan monessa blogissa nähnyt tämän tehtävän, olen alkanut itsekin miettiä, mitä lempirotuja omaan top 10 -listaani kuuluisi. Rotujen ei tarvitse olla realistisesti itselle sopivia, eikä omaa rotua saa sisällyttää listaan. Minun listani rodut eivät ole missään suosituimmuusjärjestyksessä, vaan tämän hetken listalla on minua tällä hetkellä eniten puhuttelevia rotuja perusteluineen. Enjoy! Kuvat olen törkeästi raapinut kasaan Googlen kuvahaulla, eli kuvien copyright ei ole minun.

1. Venäjänvinttikoira
















Tämä jalo ja pysäyttävän upea aristokraatti jaksaa sykähdyttää kerta toisensa jälkeen. Rotu henkii minulle tänäkin päivänä elävää historiaa tsaarinajan Venäjältä. Koiran mahtipontisuus ja ylväys, ja silti tietty liioittelemattomuus ei jätä kylmäksi. Väreistä suosisin itse jotakin muuta kuin valkovoittoista. Belgistä borzoi eroaa luonteensa puolesta varmasti eniten miellyttämisenhalun puutteellaan. En varmastikaan pystyisi tarjoamaan venäjänvinttikoiralle kaikkea, mitä sellaisen omistaminen vaatii, mutta vinttikoirien ratajuoksukilpailut voisivat olla kiinnostava harrastus.


2. Afgaaninvinttikoira


















Venäjänvinttikoiran tapaan sulavalinjainen ja ylväs afgaani on pysäyttävä näky. Myös tämän rodun suhteen suosisin tummempia värejä. Afgaanin suhteen eniten mietityttää kauniin turkin ylläpito. Vaikka olenkin tottunut jonkin verran hoitamaan koiran turkkia villakoirien kautta, mietityttää, jaksaisinko hoitaa noin ison koiran turkkia sen arvolle vaativalla tavalla. Ruusunpunaisissa kuvitelmissani kun afgaanini turkki on aina tip top.

3. Amerikancockerspanieli
















Tässä koirarotujen kaunottaressa on kaikki kohdallaan. Iloinen, innokas ja rakastettava, eikä tippaakaan aggressiivinen luonne vetoaa minuun erityisesti. Jenkissäkin mietityttää turkin työläys, sillä sääli olisi noin kaunis karva kokonaan lyhyeksi leikata.

4. Kiinanharjakoira powder puff
















Olen pitkään haaveillut pikkukoirasta belgin rinnalle. Puuterihuiskun turkin miellän helppohoitoisemmaksi kuin villiksen, ja kokonsa puolesta kiinanharjakoira istuisi suunnitelmiin mukavasti. Tämä rotu vaikuttaa hyväksyttävältä kompromissilta villakoiran ja vinttikoiran välillä.

5. Schipperke
















Pieni ja pippurinen laivakoira on aivan kuin minibelgi! Ei liene sattumaa, että monella belgiharrastajilla näkyykin olevan schipperke lauman jatkona. Turkinhoidon huolettomuus ja koiran eloisuus ja koulutettavuus kompaktin koon lisäksi ovat saaneet minut harkitsemaan tätäkin rotua belgin rinnalle.

6. Basenji
















Tämä laulava ryppyotsa hurmaa erilaisuudellaan. Basenjin harkitsevainen opportunismi ja tietynlainen kettumainen viekkaus vetoavat.

7. Staffordshirenbullterrieri




















Pieni iso koira, jonka reippaus ja iloisuus saa hymyn huulille. Parhaimmillaan staffi on huoleton persoona, joka on aivan täysin vakuuttunut siitä, että kaikki rakastavat juuri häntä. Reviiritietoisena koirana staffi ei kuitenkaan sovi suunnitelmiini, joten tyydyn vain ihailemaan näitä kaukaa. Agilityryhmässämme on tällä hetkellä staffi, ja onhan sitä joka kerta käytävä moikkaamassa.

8. Rottweiler















Rottweilerin järkähtämätön rohkeus tekee suuren vaikutuksen. Monilla tuttavillani on rotikoita, ja vaikka alunperin ajattelin, etten kuuna päivänä haluaisi itselleni rotikkaa, on mieli vaan muuttunut. Kun rottweiler on kasvatettu ja koulutettu oikein, se on mitä parhain harrastuskoira ja luotettava ystävä.

9. Newfoundlandinkoira















Tällainen lupsakka nallekarhu on ollut yksi suosikkiroduistani pikkutytöstä asti. Kuitenkin kuolan ja karvan määrä hieman hirvittää.

10. Mastiffi















Valtavasta koostaan huolimatta suhteellisen terve mastiffi täyttää listani kymmenennen paikan päättäen luettelon. Mastiffin rauhallisuus, vankkahermoisuus ja hätäilemättömyys tarttuu. Unelmissani talon ison koiran paikka on varattu tälle rodulle.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Voihan keinu!

Eilen käytiin taas viikoittaisissa agilityharkoissa. Sisu innostuu jostain syystä tosi kovasti, kun se näkee meidän ryhmästä yhden dalmiksen tai amerikanbokserin (onkohan se edes sellainen?, no kuitenkin.) treenaavan. Se siis haukkuu, rääkyy ja repii hihnaa. Silti sille ei omat lelut kelpaa palkaksi. Jaa-a.

Harjoiteltiin keinua itsenäisesti. Nyt ei ollut enää kukaan pitämässä keinun toisesta päästä kiinni. Pysäytin Sisun keskikohtaan ja namitin, kunnes keinu tuli alas. Sit kontaktille istumaan, palkka ja pois. Tätä tehtiin joku nelisen kertaa, ja siihen alkoi jo tulla pikkasen varmuutta. Sisu oli koko ajan hihnassa.

Harjoiteltiin myös viimekertaista valssiharjoitusta aidoilla, ja pikkuhiljaa rupee ohjaajallakin jalat tottelemaan. Tarttis vaan käydä itsenäisesti treenaamassa vaikka kerta viikkoon, toistais vaikka ne mitä treeneissä on tehty.

Kokeiltiin myös keppejä verkoilla, koitin lähinnä saada vauhtia kepeille. Ensin pelkillä kepeillä ja sit aita + kepit suorassa linjassa. Vauhtia alkaa tulla jo ihan kivasti. Kokeilin myös keppejä ohjureilla niin, että muutamasta välistä puuttui ohjuri. Tämä ei mennyt ihan niin hyvin, vähän takkuaa ja vaatii käsiohjausta ja sitä, etten irtoa Sisun sivulta kovin kauas.

Kokeilin myös pussia itsenäisesti. Mietin, onko Sisu kokonaan unohtanut sen, kun sitä ei ole ollut pitkään aikaan. Hyvin oli pussi mielessä, ei tarvinnut nostaa edes toista päätä rakoselleen.

Päivän varsinainen ohjattu treeni oli u-kaaren muotoinen radanpätkä: rengas, aita, aita, aita, pituus. Viimekertaisen rengasepisodin takia käytettiin minimedi-rengasta. Se meni hyvin, ei mitään ongelmia. Tiiä taas tuosta että mitä se välillä temppuaa. No, haetaan varmuutta sit tolla matalammalla renkaalla. Aidoille saa vähän saattaa, mutta vauhtia rupee kyllä olemaan niin paljon kun omista jaloista vaan lähtee. Pituus onnistuu hienosti, Sisu hyppää suoraan eikä koske palikoihin. Ja tietenkin, jos ohjaaja ei huuda koiralle "täällä" kesken kaiken, niin koira ei jätä esteitä tekemättä. Mun pitää keskittyä siihen, etten hoe "täällä" joka väliin, kun ei olla kerran tekemässä mitään äkkikäännöstä eikä koira ole hukannut mua näköpiiristään. Ja mun pitää sanoa esteet hyvissä ajoin ennakkoon, eikä sillon kun koira jo suorittaa niitä.

Sit kokeiltiin vielä keppejä niin, että pari verkkoa oli välistä pois. Sisu ei edes noteerannut toisen verkon puuttumista, mutta ekan verkon kohdalla tuli pois, kun olin liian kaukana siitä. Mun pitää siis olla noissa "uusissa" kohdissa ihan Sisun vieressä. Sisu ei palkkaannu hallissa lelulla. Tähän koitin sitäkin, että leikin Sisun nähden sen treenilelulla muiden koirien kanssa. Ei auta. Myös Sini koitti leikittää Sisua sen lelulla. Ei kiinnosta. Namit kiinnostaa joo, mutta ilmeisesti isoin palkka Sisulle on se, että se saa tehdä mun kanssa yhdessä. Sini sanoi, että siitä näyttää, että Sisu on sitä mieltä että "joo mä teen jos sä pyydät, mä tykkään olla sun kanssa, oo mun kanssa", eli paras palkka on ääneen kehua vaikka jo suorittaessa, ja sit superpaljon rapsutuksia ja kehuja kun se jossain onnistuu.

Viimeinen ohjattu harjoitus piti olla suora linja: keinu, aita, pussi. Mulla kävi joku kämmi. Sisu tykkää kontakteista ja se mielellään tarjoaa niitä ja lähtee omatoimisesti tekemään. Tässä en kerennyt kissaa sanoa, kun Sisu jo tarjos keinun ylösmenokontaktia kun olin päästänyt sen irti. No, ajattelin sit jotenkin, että Sisua ei saa ottaa pois esteiltä, jos se niitä ite tarjoaa, että se saa lisää varmuutta suorittamiseen ja lisää itsevarmuutta. Lisäks sen kanssa ei muutenkaan saa hinkata mitään paikalleen jättämisiä ja asetella sitä oikeeseen kulmaan, vaan mielummin tehdä lennosta esteitä, niin sillä pysyy motivaatio kohillaan. No, niinhän siinä sit kävi, että keskellä keinua Sisulla lipsahti jalka ja se hypähti keinulta alas. Vittu perkele ja kaikki muut kirosanat tähän väliin! Harmittaa ihan vietävästi! Nyt se säikähti sitä keinua eikä se tee sitä taas vuoteen! Ja just kun se alkoi vihdoin ja viimein edes vähän sujua! No, ei auta. Koitin ite olla mahollisimman rauhallinen. Otettiin keinu uudestaan niin, että laitoin nameja pienillä välimatkoilla keinulle, pidin pannasta kiinni ja alastulokontaktilla istutin Sisua ja silittelin ja kehuin. Tehtiin tätä muutaman kerran, ja sit Sini kysyi meiltä, että mikä on Sisun lempieste, että tekis sen sit vielä loppuun. Tehtiin aita ja pituus ja sit lopetettiin.

Jatkossa yritetään taas aloittaa keinun kanssa ruohonjuuritasolta. Tehdään joka kerta edes yhden kerran keinu jos se vaan on jossain hollilla, ja vaikka miten paljon helpotetaan ja kehutaan. Tää vaatii nyt jälleen kerran idioottiohjaajalta pitkää pinnaa, kun saa aloittaa taas alusta. Sisu on kyllä harmillisen herkkä.

Sit mietin vielä sitä, kun oli sen hierojan kanssa puhetta, että herkempien koirien selät ei tartte jumiutuakseen kun yhden jalan lipsahtamisen vaikka puomilta ja se on taas siinä. Voi kilin vittu jos se selkä nyt taas meni jökkiin! Pitää koittaa tehdä paljon venytyksiä kotona. Lisäks oon huomannut, kun olen tarkkaillut nyt Sisun liikkumista, että se oikeestikin peitsaa tosi paljon varsinkin hitaammassa vauhdissa. Sit kun sen kanssa juoksee naama mustikanraakileen värisenä, että saa sen askelpituuden venymään, ni ei se sitten enää peitsaa. Mistä ihmeestä sekin johtuu? Ja eilen treeneissä kokeilin luppoajalla maahanmenoa. Hienosti se jo maahanmenoa tarjoaa, onhan tästä jo vuosi kun mä sen liikkeen siltä pilasin. Mutta ihan selvästi selkä jää vähän mutkalle suunnilleen ristiselän kohdalta..

Ensi viikon tiistaina olis JATPailut. Anna kysyi meiltä, ollaanko menossa. Kuulemma moni muu meidän ryhmästä aikoo osallistua, joten eiköhän mekin Sisun kanssa kokeilla. Maanantaina voitaiskin tehdä joku rataharjoitus ja tiistaina sit ekoihin JATPailuihin, hui.

torstai 13. lokakuuta 2011

Uusi blogi!

Kyllästyin vanhan blogin jäykkyyteen, joten otamme uusintayrityksen bloggerilla. Sisun vanha blogi löytyy osoitteesta http://spiceice.blogit.fi/ Vanhoja tekstejä en todennäköisesti jaksa alkaa siirtämään tänne, ainakaan vielä, joten vanhat tekstit ovat edelleen luettavissa entisessä osoitteessa.