Sisu osaa ja ei osaa?

Radanpätkätreenissä oli ensimmäisenä neljä aitaa peräkkäin. Aidat oli vähän vinottain vasemmalle ja oikealle vuoronperään kuitenkin niin, että ne pystyi hyppäämään suorassa linjassa. Harjoiteltiin eteenlähettämistä namialustalle ensin kahden aidan takaa, sit kolmen ja lopulta koko suora. Vaan ei pysy Sisu paikallaan! Jouduin vaikka miten monesti palaamaan takas ja pistämään koiran paikalleen, jopa ihan korottamaan ääntä kun ei muuten vaan millään jää paikalleen vaan aina hiipii eteenpäin. Meinas ihan pinna palaa kun sai jatkuvasti samasta asiasta antaa noottia! Kunhan tästä päästiin, niin eteneminen oli kyllä ihan hienoa, mutta Sisu etenee ainoastaan kun se tietää että nami oottaa alustalla. Jos se ei nää alustaa niin ei se sillon irtoakaan.

Aitojen jälkeen 90 asteen kulma vasemmalle mustaan putkeen, kulmassa oli vähän loivempi kuin 90 asteen kulma jälleen vasemmalle. Tällä kertaa musta putki ei ollut mikään ihme juttu. Putken jälkeen oli A hankalassa, aika jyrkässä tulokulmassa jälleen vasemmalle. Sisu vaan on niin epeli että se tykkää tarjota kontakteja ja A on sille pk-puolelta niin tuttu, että ei se jää miettimään miten päin sinne oikeastaan pitäisi edetä. Pystyi menemään A:lle vähän viistostikin ja silti kontaktipintoja ohittamatta. Hieno Kis-Kis!

A:n jälkeen jyrkkä vasen takas kolmannelle aidalle, sieltä ennakoivalla valssilla koira haltuun ja lähetetään aitarivistöä takaisin. Tässä Sisu teki ihan kivasti, mutta siis sehän juoksee mun kanssa samaan aikaan tai korkeintaan puoli koiranmittaa mua edellä, ei irtoo mamman sylikoira ei. Ennen viimeistä (tai myös periaatteessa ensimmäistä) aitaa piti linjata vähän kaarevasti vasemmalle, että koira laskeutuisi vinosti oikealle, sillä viimeinen este oli kepit 90 asteen kulmassa oikealla. Sisu teki elämänsä ekan kerran kepit ilman verkkoja ja ihan oikein! Hyvä hyvä hyvä Sisu, mun taitava agiliitokoira, aivan mahtava! Juhlan paikka Kis-Kis!

Irrallisena piti näyttää miten keinu menee. No Sisuhan tarjoo reippaasti kontaktia, ja aloittaa kiipeemisenkin, mutta sit alkaa jalat väppäämään. Kiipeeminen on ihan kauhean pelottavaa ja mielellään hyppäis keinulta pois jos pääsis, mutta ei tartte kun etusormea pitää pannan alla niin Sisu kyllä kiipeää vaikka pelkääkin, eikä tykkäis yhtään. Alaspäin menemistä pelkää kanssa, pysähtyy keskivaiheille ja säpsähtää pikkuisen, kun keinu kolahtaa alas. Alas tulee hyvin ja 2-on-2-off pääsääntöisesti onnistuu, tällä kertaa pudotti pepun pois keinulta.

Keinuharjoituksia tarvitaan ehdottomasti! Jenny neuvoi seuraavanlaisen harjoituksen: Toinen pitää keinua alhaalla ja mä tsemppaan Sisua kiipeemään ihan ylös asti ja syötän päässä nameja. Toinen lähtee hitaasti laskemaan keinua alaspäin ja mä syötän koko ajan nameja nyrkistä. Keinu lasketaan puoleenväliin ja siitä taas ylös. Tätä ylös-alas-liikettä jatketaan koko ajan liikerataa suurentaen niin kauan, että Sisu on keinulla tosi varman oloisesti, ei tärise, vaan sen on rento ja hyvä olla siinä. Sit edetään niin, että keinun ollessa ylhäällä, se päästetään koiran omalla painolla putoamaan ihan pikkuisen ja otetaan kiinni, koko ajan namitetaan. Näitä "pudotuksia" jatkettais siihen asti että päästäis pudottamaan jo puoleenväliin asti. Siitä sit pikkuhiljaa sais varmennettua keinua, eikä Sisu enää pelkäis niin paljoa sitä keikausta. Pitäs vaan keretä treenaamaan itsenäisesti!

Viimeisenä päätin ottaa vielä aita-rengas, en tiedä miksi, kun se meni sit ihan pipariks! Ei mennyt millään renkaasta vaikka viimeksi meni. Tällä kertaa jutun juju oli saalisleikki namilla, sieltä ohjaus suoraan renkaalle ja läpihoukuttelu selkä koiraan päin. Kiesus tätä kikkailua, ota tosta elikosta selvää! Onneks saatiin kuitenkin onnistunut suoritus vihdoin viimein loppuun.

Parit ratatreenit

Oi, onpa jänyt parit treenit raportoimatta ja mitäs mä niistä nyt enää muistan!

No, sen verran, että molemmilla kerroilla toinen ohjattu harjoitus oli radanpätkä ja lisäks itsenäisesti harjoiteltavia esteitä. Molemmilla kerroilla ohjaajana Sini.

Radanpätkät alkaa sujua, Sisu edelleen tykkää tehdä vauhdilla pitkiä pätkiä. Se lukee rataa jo sen verran itse, että kun mennään sama pätkä monta kertaa, se tekee joka kerran vähemmän ja vähemmän virheitä. Paha vaan, että kisoissa ei sit saa koittaa viidettä kertaa. :D Monesti tulee jonkin esteen ohituksia tai kiertämisiä, ja se johtuu mun ohjauksen puuttumisesta tai huitomisesta.

Kontakteja Sisu tarjoaa mielellään ja puomi on sen mielestä ihan huippueste! Viime treeneissä putki tuli puomin alta ja siitä piti tehdä jyrkkä käännös tai vähän sellanen neulansilmän tapainen vekki taaksepäin, että sai suoran etenemisen ylösmenokontaktille. Kutsuin huonosti ja puomi on niin vetovoimainen esteenä, että jotenkin Sisu sai hypättyä puomin nousevalle osalle putken jälkeen puomin sivusta koskematta kontaktipintaan lainkaan. Mitä ihmettä! Puomin alastulokontaktilta mun ei saa lähteä etenemään ilman Sisua. Lähdin vissiin Sisun mielestä liian  kauas, niin se tuli ennen kontaktipintaa tasajalkahypyllä sivuttain alas puomilta. "Et mee!" :D

Itsenäisesti treenattiin okseri - keinu - rengas -yhdistelmää. Tein malttamisharjoituksia niin, että jätin Sisun istumaan alkuun ja menin itse keinulle. Ei meinannut oikein pysyä paikoillaan, joten tein sitä että jätin istumaan, otin etäisyyttä, palasin palkkaamaan, etenin. Hyvällä vauhdilla tuli okserin yli eikä ihmetellyt kahta rimaa ollenkaan. Keinuun saadaan pikkuhiljaa taas reippautta, tarvii vaan tukee ja tsempata koko ajan. Eikä saa pitää kättä koiran näkökentän edessä. Rengas ei alkuun meinannut onnistua läpi vetämällä mitenkään mutta sit kokeilin vauhdista juosta Sisun kanssa yhtä matkaa ja kyllä se sit sen teki! Sisu on outo. Puomilla sitä ei saa jättää mutta renkaalla sen kanssa ei saa olla.

Eipäs vaan ahaa, nyt mä sen taas tajuan! Rintamasuuntaa ei saa kääntää Sisuun päin kun se paineistuu siitä vaikka mä luulen palkkaavani ja rohkaisevani sitä. Mut kun musta on omituista jättää koira "vahtimatta" selän taakse, kun meillä on ollut se putkiongelma, pitää aina tarkistaa että menihän se nyt. Sisun kanssa pitää siis juosta rinta rinnan, sitä pitää saattaa esteille ja varsinkin putkella ja keinulla tsempata sitä tosi paljon, mutta ei saa kääntyä sitä kohti.

Treenattiin keppejä itsenäisesti. Alusta ja lopusta oli jo kaks ekaa pujottelua ilman verkkoja, sit taas verkkoja mutta keskellä tyhjä kohta. Hyvin menee jo! Kepit vetää hyvin puoleensa ja pujottelu alkaa aina oikealta puolelta kun ohjaan aina tarkasti oikeaan väliin. Välissä olevasta raosta ei häiriinny lainkaan. Tätä varmennetaan nyt vielä, sillä ilman verkkoja ei vielä suju. Jankataan tätä nyt niin kauan että saadaan kunnolla vauhtia ja harjoitellaan lähettämistä kauempaa ja eri kulmista.

Irtoamisharjoituksia pitäisi myös muistaa tehdä, Sisu on niin mussa kiinni ettei meinaa irrota esteille ja se taas hidastaa, kun mä en tietenkään ole yhtä nopea kuin Sisu voisi olla jos voisi juosta itsekseen.