Kehäkettu ja hakuhauva

Sennan eloon on mahtunut paljon erilaista treeniä ja karkeloa. Senna on ollut bailaamassa Tuukan treenikavereiden koirien Rutjan (Tuliturkin Run Rings Round) ja Päiken (Idole du Fosseret) kanssa. Molemmat on tosi kivoja kavereita, ja toivotaan, että Senna pääsee leikkimään jatkossakin.

Senna on päässyt treenaamaan ilmaisua, ja Sennasta tuleekin haukkuva hakuhauva. Kissanruuan avulla haukku irtoaa jo suhteellisen nopeasti. Tässä etenemisesteenä olen minä itse huonosti ajoitetun palkkaamisen kanssa. Palkkaan koiran aina just kun haukku loppuu, enkä kesken haukkua. Senna on niin nopea haukkumaan, että on kauhean vaikeaa koittaa ehtiä oikeassa kohdassa kehumaan. Pitää koittaa naksutinta tähän!

Senna on myös etsinyt maalimiehiä metsästä. Keskilinjalla Sennalle kivoin treenikaveri Tarja houkutteli Sennaa ensin nakilla, ja minä pidin Sennaa pannasta kiinni. Sennan huomion saatuaan Tarja eteni muutaman metrin metsään ja jäi sinne. Kun Senna nojasi eteenpäin, päästin pannasta irti ja Senna pääsi syömään nakkia maalimieheltä. Sennalle tehtiin pari tällaista harjoitusta, maalimiehinä Tarja ja Emppu. Vähän vielä pöhinäkausi nostaa päätään, mutta uskon, että se menee kyllä ohi.

Senna kävi sunnuntaina Suomen Belgirescuen mätsärissä Agoran parkkihallissa. Senna oli hienosti sinisten pentujen kolmas. Kia ja minä esitettiin Senna vuoron perään. Kia vei Sennan ensin suoraan autosta pentukehään. Tämä tuli vähän puun takaa Sennalle, kun ei ehditty valmistautumaan. Ensin Senna oli ihan riemuissaan, että jee, Kia! Ja sitten kesken kaiken se heitettiinkin suoraan kehään ja tuomarin tarkasteluun, niin jännittihän se, joten sininen nauha. Sinisten kehään Senna menikin sitten mun kanssa. Siellä meni jo pikkuisen paremmin. Pilvi ja Tuukka olivat avustamassa meitä kehän laidalla. Senna sijoittui sinisten pentujen kolmanneksi. Mikäli muistan oikein, niin voiton vei aivan syötävän suloinen rotikkapentu, jota olin ihaillut jo ennen mätsärin alkua. Paras belgi -kehässä Senna sijoittui neljänneksi.

Mätsärin jälkeen käytiin vielä valokuvaamassa Ketunpolun Hundkarusellen Mattilanniemen nurmialueella. Pilvillä oli Tuukan kamera lainassa. Yritän saada kuvat purettua koneelle mahdollisimman pian. Tässä joitakin Piian ottamia kuvia.

Sisulainen Mattilanniemessä patsastelemassa

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Kaunis mamma kerrankin korvat pystyssä!

Sisarukset Senna, Ellu ja Roni. Kaikki todella kauniin värisiä ja hyvämaskisia, vaikka kaikki ovat groenendaelvanhemmista. Ellu ja Roni ovat Sisun ensimmäisestä pentueesta.

Senna jälkileirillä

Eilen oltiin Sennan kanssa SRY:n järjestämällä jälkileirillä Hämeenkyrössä. Aamulla oli tosi sumuista ja kylmää, mutta pian aurinko alkoi paistaa ja sää lämpeni sen verran, ettei muakaan enää palellut. Koirakkoja oli aika monta, ja meidät jaettiin kahden kouluttajan kesken. Meidän ryhmässä oli muistaakseni 9 koirakkoa plus kuunteluopilaat.

Aluksi jokainen kertoi siitä, missä vaiheessa oman koiran jälkikoulutus on. Minä kerroin, että Senna on kohta 6 kk ja sillä on ajettu jälkeä jo jonkin verran. Hallitsee kaarrokset, mutta ei vielä 90 asteen kulmia eikä tyhjiä välejä jäljellä. Sennan jälkipalkkana on käytetty nakkeja, ja Sennan työskentelyyn toivoisin löytyvän sellaisen hyvän rutiinin ja rytmin, että se tarkistaisi jokaisen askeleen.

Ensimmäinen jälki oli pelkkää suoraa, makupala joka askeleella. En valitettavasti osaa arvioida jäljen pituutta, mutta jos sanon 40 metriä, niin meneeköhän ihan pieleen. Senna tuli autosta suht rauhallisesti ja kävi pissalla liinassa. Jälkipaikalle eteni vetämällä, kun olin kysellyt siltä autolla, että lähteekö Senna hommiin. Jäljen olin merkinnyt jälkipaalulla (note to self, pakko saada!) ja jälki alkoi pienellä makkararuudulla. Senna bongasi ruudun, mutta melko lailla syömättä ohitti sen ja aloitti jäljestämisen. Aluksi Senna oli todella hektinen, pyöri kuin väkkärä, kuitenkaan peruuttamatta tai kääntymättä takajäljelle. Jäljen alussa mun askelpituus oli huonoa. Senna eteni liina kireällä ja ylitti nameja, minä pidin liinaa liian kireällä. Alkupätkän jälkeen Senna alkoi löytää rytmiä paremmin, ja kouluttaja kommentoikin, että nyt on parempi askelpituus jäljessä. Vastasin, että se olikin juuri se kohta, missä Tuukka huomautti mulle, että liian lyhyitä askelia. Tämän jälkeen kommenttia tuli huonosta liinatyöskentelystä. Mun täytyy todella siis ajaa Sennan kanssa jäljet niin, että olen kumartuneena sen yli, pidän hännän kohdalta liinasta kiinni ja teen jouston käsillä, en antamalla lisää liinaa. Lopulta hyvä rytmi löytyi, ja päästiin jäljen loppuun asti. Välillä Senna "tyhjensi nenää" puuskuttamalla ja pärskimällä kuono ilmassa, mutta jatkoi itsenäisesti työskentelyä. Muutama tuumaustauko Sennalle tuli, mutta kun vaan itse malttaa olla hiljaa ja odottaa, niin se kyllä ratkoo homman itse. Jäljen jatkamiseen riittää yksi kehotus, ja jatkamisesta heti rauhallinen kehu. Senna on kouluttajan mukaan niin nopea ja hektinen, "sähköinen" koira, että ohjaaja saa olla korostetun rauhallinen, mutta samalla koko ajan tarkkana.

Toinen jälki oli hiukan pidempi, valehtelisinko, että 50 metriä. Loivaa kaartoa, nami joka askeleella. Tällä kertaa olin onnistunut tekemään jäljelle paremman askelpituuden alusta asti. Sennan jälkityöskentely oli alusta asti tarkempaa ja rauhallisempaa, ja Tuukka kommentoikin kouluttajalle, että tämä on nyt lähempänä Sennan normaalia jälkityöskentelyä kuin tuo ensimmäinen jälki. Senna oli tosi tarkkana, eikä pitänyt tällä kertaa taukoja. Toki ilmakin oli nyt jo viileämpi. Mun liinatyöskentely oli sekä Tuukan että kouluttajan mielestä tällä kertaa paljon parempaa. Senna löysi hyvin oikean jäljestysrytmin, ja päästiin etenemään oikein kivasti suht löysällä liinalla.

Koulutussuunnitelma Sennan jäljen osalta on siis seuraavanlainen:
- Pitkiä jälkiä, jotta saadaan riittävästi aikaa löytää hyvä jäljestysrytmi ja ylläpidettyä sitä. Senna ei väsy puhki asti pitkästäkään jäljestä, kun siihen ei lisätä muita liikkuvia osia.
- Palkka joka askeleella, jotta saadaan Senna tekemään rutiinilla joka askeleen tarkistus. Ei ole pakko syödä namia joka askeleelta, mutta tarkistaa täytyy.
- Jäljet saavat olla suoria tai kaartavia, alustanvaihtoja saa olla, muttei liian vaikeita.
- Ensi vuonna kuvaan mukaan tyhjät välit ja kulmat, kun rupeaa näyttämään siltä, että jäljen ajaminen on rutiinia.

Jipii, en malttaisi odottaa, että päästään Sennan kanssa taas jäljelle. On se vaan niin kivaa! :)