Viimeisellä kerralla käytiin leikkimielinen möllikisa kurssilaisten kesken. Rata oli ihan kiva, sisälsi aitoja, pussin, A:n, putkia, puomin ja muurin. En osannut ohjata Sisua niin kuin rataantutustumisessa suunnittelin. Jotenkin kun vauhtia tulee lisää niin suunnitelmallisuus katoaa. Alussa menin jo ihan sekaisin, kun Sisu ei suostunut jäämään istumaan ekan esteen taakse odottamaan sen lähtövuoroa vaan se hiipi koko ajan eteenpäin ja ylitti kuonolla ekan aidan siivekkeen. Virallisissa kisoissa aika olis alkanut jo juoksemaan siitä.
En tajua mitä voin tehdä tuolle kun se ei jää paikalleen. Mulla nousee ihan kauhee tuskastumisraivo pintaan ku ei voi kuunnella noin yksinkertasessa asiassa. Sisu on toisaalta niin herkkä että ei sille voi siitä ärähtää ku se lopettaa tekemisen sit kokonaan. Sillonkin kun se lähtee hiihtelee mun perään, se tulee sellasella "sorisori" -ilmeellä korvat niskassa.
Sit kun vihdoin viimein päästiin vauhtiin niin ekalla radalla se suorittikin ihan oikein kolme aitaa, pussin, aidan ja A:n. Tässä mä ohjasin eri lailla kuin suunnittelin ja osin sen takia tää osa radasta meni ihan pieleen. Sisu tuli A:lta 2-on-2-offiin mutta eteni ennen kun sai luvan. Sit mä en enää tiennyt mitä olisin tehnyt, joten Sisu tarjos A:ta uudestaan. Ja 2-on-2-offia uudestaan. Ja tuli alas uudestaan. Tässä vaiheessa mä jo levitin käteni ja huusin ohjeita Jennyltä ja Siniltä, että mitä mä nyt tässä teen ku tuo venkula tarjoo kaikkee mahollista ja nyt mä oon ihan sekasin? Sini sano että jatkat nyt vaan eteenpäin ja näin siis toimittiin.
Pari aitaa väärältä puolelta ohjaten (suunnittelin valssaavani aidan ja A:n välissä ja ohjaavani A:n oikealta puolelta vaan ohjasinkin vasemmalta), sen takia putkelle tuli takaaleikkaus eikä Sisu sillä lailla sinne putkeen mene. Puomi toimi tosi hyvin, alastulokontakti oli just sellanen ku pitääkin. Taas koitin tyhmä ohjata putkeen takaaleikkauksella, ja ei onnistu. Sit ymmärsin ohjata sisäkautta ja sit uppos. Sen jälkeen muuri, A ja loppusuoran pari aitaa. Nyt A toimi paremmin kun ei tullut mitään sekoilua sinne alastulokontaktille. Loppusuoralla Sisu alkaa himmailla, se ei juokse niin täysiä kuin mitä se vois (siis jos tuo nyt juoksee ikinä täysiä).
Pikku tauon jälkeen sama rata uusiks. Toinen kerta oli jo sujuvampi ja vauhdikkaampi. Ei tullut sitä alkupuljausta sen suhteen, että saako sieltä paikalta lähteä hiippailemaan perään vai ei. Mun pitää nähtävästi vaan riittävän jämäkästi käskeä odottamaan. Tää on vaikea, koska mun on varsinkin vähän jännittyneessä mielentilassa hankala löytää sitä oikeeta äänenvoimakkuutta, millä tota koiraa käsketään. On liiankin tuoreessa muistissa se meijän ensimmäinen ja viimeinen tokokisa ja se liikkeestä MAAHAN!!!!meno. :D
Sisu lähti tosi hyvin liikkeelle mutta päättikin tokan aidan jälkeen, että seuraava este on muuten A. Mä jäin jotenkin ihan öö aapiselle kattomaan että ai jaa, sinne meni. Sisu oli jo A:n harjalla kun mä sain sanottua että "joo terve." Eihän Sisu tee ikinä tollein kun ei sillä pitäs riittää pokka lähteä musta kovin kauas. Täh. No, pyysin takas ja jatkettiin rataa siitä mistä piti. Tällä kertaa ohjasin A:n oikealta puolelta niinku suunnittelin, ja sen vuoksi putkellekaan ei tullut takaaleikkausta, ja toimi tosi hyvin. En tainnut enää muistaa ohjata toiselle putkelle sisäkautta, miksi tollasta muistaisin, joten ei se onnistunut ekalla. Korjaus ja kauhee tsemppi ja käsien taputtaminen, niin onnistuihan se putkikin. Loppurata meni ihan ok, ohjasin A:n vasemmalta puolelta niinkuin pitikin, ja loppusuoran aidat oli taas perus himmausta.
Meidän kurssilaisista nopeimmat tais olla Anna ja Noita, sit oliko Mona ja Raksu, Kiia ja Lootus, Sanni ja Lissu ja me tapamme mukaan Sisun kanssa viimeisinä. Jonkun täytyy asettaa rima riittävän alas, että se on sit mukava muiden ylittää. :D
Siniltä saadun palautteen perusteella Sisu on saanut tosi paljon estevarmuutta ja reipastunut tosi kovasti tän kurssin aikana varsinkin putkien ja keinun suhteen. Sini kysyi, että meinataanko jatkaa ja mihin ryhmään meinataan hakea. Mä sanoin, että varmaankin tähän samaan ryhmään, kun ei pystytä treenaamaan kuin se kerta viikossa (Sisulla ei pysy mielenkiinto) ja edistyneemmät ryhmät vaatis useempia treenejä viikossa. Sanoin, että voisinhan mä tulla yksin hallille harjoittelemaan ohjauksia mutta en saa vaan aikaseks lähdettyä töiden jälkeen ilman koiraa Killerille asti. Sisu on kuitenkin jo 6-vuotias, ja tällä meidän treenitahdilla se ei ehdi virallisiin kisoihin välttämättä ikinä, joten mulla ei ole mikään kiire saada sitä edistyneempään ryhmään. Olkoot harjoittelu- ja harrastelukappale, koska tää laji on meille kummallekin uusi. Näkisin, että Jatko II -kurssin kertaamalla päästään edistymään joka tapauksessa, sillä kurssi on nyt tuttu mutta kaikki asiat ei ihan hanskassa. Sisu tarvitsee paljon onnistumisia, ja niitä ei välttämättä haastavammassa ryhmässä riittävästi tulisi. Lisäksi ohjaaja on niin töppö, ettei kertaus tee pahaa siihenkään suuntaan. Sini oli sitä mieltä, että tää on varmasti ihan järkevä ratkaisu.
Joten nyt käydään helmikuun loppuun asti itsenäisesti treenaamassa samaan aikaan kuin ohjatutkin treenit oli, ja sit jännätään saadaanko uudelleen paikka Jatko II -ryhmästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti