torstai 16. elokuuta 2012

Jatko II -kurssin viimeinen kerta ja paimennustunnelmia

Eilen oli Jatko II -kurssin viimeinen kerta. Meillä oli viimeisen kerran teemana noin 15 esteen rataharjoitus. Radalla ei ollut pussia, keinua eikä rengasta. Vaikeimmat kohdat ohjauksellisesti olivat sekä puomin että A:n alta / takaa pilkistävät putket, mutta niistäkin selvittiin! Radalla oli myös kepit, ja tällä kertaa verkkoja oli tosi vähän, alussa kaksi ulkosivulla ja lopussa kaksi, yksi kummallakin sivulla. Sisu meinasi lähteä väärästä välistä ilman verkkoja, mutta korjasi heti kun autoin. Tämä varmasti kohenisi huimaa vauhtia (tai no meijän huimaa) jos sitä vaan treenaisi. Varsinaista ongelmaa siinä ei ole.

Radalla oli myös puomi. Ja se puomi oli eri puomi, kuin millä Sisu on tottunut tekemään. Ällöhirveä metallipuomi, joka heiluu ja kolisee kun koira siihen menee. Sisu sanoo yök. Ensimmäisen kerran meni normireippaasti puomille, kun ei vissiin ollut hoksannut että se on eri este. Tokalla kerralla alkoi kieltää ja hypätä pois ylösmenolla. Ilmeisesti puomi oli lonksunut tai heilunut, ku alko inhottaa. Siitä sitten kaulapannasta tukien ja namilla houkutellen eteenpäin. Ja sit kun Sisun tarvii tehä semmonen totaalinen paskajäykistyminen ja seisoa kynsillään siinä puomilla, niin ei oo ihme että on hatarat oltavat. Ylösmenoltahan se sit kippaskin kyljelleen mun ja kouluttajan syliin, koira kuolee! Nuin vain sai keinu uuden ällökaverin. Korostan, että eläimiä ei vahingoitettu näissäkään treeneissä. :D

Mentiin tän jälkeen eri kentälle treenaamaan puomia itsenäisesti meijän vanhalla tutulla puomilla. Neljä kertaa sain Sisun menemään puomin, ja viimeinen kerta oli jo aika reipas eikä juurikaan tarvinnut namia, joten jätin siihen. Mentiin uudelleen tekemään metallipuomilla, ja kyllähän se sen meni, mutta matalana. Sit otettiin koko rata vielä uusiks, ja nyt jo puomikin meni ihan suht reippaasti. Toki vaati sen, että kehuin ja kannustin niin että halli raikas.

Vireen nostattajana meillä toimi aiemmin suorittava bortsu Hattis. Olen huomannut, että Sisu syttyy heti, kun saa katsella, kun joku nopea / äänekäs / innokas koira tekee hommia. Joten sitä käytin sit hyödyksi ja annoin Sisun katella Hattiksen menoa ja sit vedinkin sen sermin taakse niin, että kuulee vaan äänet mutta ei nää mitä tapahtuu. Se auttoi, Sisulla oli hyvä syke päällä.

Mutta lammaspaimenta Sisusta ei kyllä ehkä tule. Käytiin Somerolla taas testaamassa paimennusta viime viikonloppuna. Sisu ei osoita aggressiivisuutta lampaita kohtaan, mutta ei se niitä väistäkään. Sitä ei tarvitse pitää kiinni edes alussa. Se ehkä pelkää virheitä, koska se ei oma-aloitteisesti tarjoa mitään toimintaa. Kyllä se sitten himputtaa perässä, kun mä pääsen itse lammaslauman toiselle puolen ja lähden etenemään lampaat perässäni. Mutta ei se niitä kierrä. Tässä vielä kuva havainnollistamaan meijän menoa. Ohjaaja näyttää, että "Tohon suuntaan!" ja koira kattoo, että "Et oo tosissas."

Mutta kivaa meillä oli joka tapauksessa! Tuo nyt ei oo vaan Sisun laji, tai ois ehkä voinut olla, jos sitä olis siihen pienempänä jo sytytelty. Onneksi Sisun lapset oli parempia paimenia, niin saa olla äiti ylpeä!

Lopuksi otettiin vielä perhepotretteja, ja tässä yksi onnistuneimmista. Kuvassa on Sisun lapsista 5/9 eli ihan kohtuu hyvä saldo! Vasemmalta oikealle Ketunpolun Black Eleazar 'Eko', Ketunpolun Black Efrona 'Ronja', Marmara Spice Ice 'Sisu', Ketunpolun Elizabeth 'Ellu', Ketunpolun Black Esmé 'Emma' ja Ketunpolun Black Ephraim 'Veikka'. Kuvista kiitokset Emman omistajalle Pialle! :)









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti