Eilen käytiin taas viikoittaisissa agilityharkoissa. Sisu innostuu jostain syystä tosi kovasti, kun se näkee meidän ryhmästä yhden dalmiksen tai amerikanbokserin (onkohan se edes sellainen?, no kuitenkin.) treenaavan. Se siis haukkuu, rääkyy ja repii hihnaa. Silti sille ei omat lelut kelpaa palkaksi. Jaa-a.
Harjoiteltiin keinua itsenäisesti. Nyt ei ollut enää kukaan pitämässä keinun toisesta päästä kiinni. Pysäytin Sisun keskikohtaan ja namitin, kunnes keinu tuli alas. Sit kontaktille istumaan, palkka ja pois. Tätä tehtiin joku nelisen kertaa, ja siihen alkoi jo tulla pikkasen varmuutta. Sisu oli koko ajan hihnassa.
Harjoiteltiin myös viimekertaista valssiharjoitusta aidoilla, ja pikkuhiljaa rupee ohjaajallakin jalat tottelemaan. Tarttis vaan käydä itsenäisesti treenaamassa vaikka kerta viikkoon, toistais vaikka ne mitä treeneissä on tehty.
Kokeiltiin myös keppejä verkoilla, koitin lähinnä saada vauhtia kepeille. Ensin pelkillä kepeillä ja sit aita + kepit suorassa linjassa. Vauhtia alkaa tulla jo ihan kivasti. Kokeilin myös keppejä ohjureilla niin, että muutamasta välistä puuttui ohjuri. Tämä ei mennyt ihan niin hyvin, vähän takkuaa ja vaatii käsiohjausta ja sitä, etten irtoa Sisun sivulta kovin kauas.
Kokeilin myös pussia itsenäisesti. Mietin, onko Sisu kokonaan unohtanut sen, kun sitä ei ole ollut pitkään aikaan. Hyvin oli pussi mielessä, ei tarvinnut nostaa edes toista päätä rakoselleen.
Päivän varsinainen ohjattu treeni oli u-kaaren muotoinen radanpätkä: rengas, aita, aita, aita, pituus. Viimekertaisen rengasepisodin takia käytettiin minimedi-rengasta. Se meni hyvin, ei mitään ongelmia. Tiiä taas tuosta että mitä se välillä temppuaa. No, haetaan varmuutta sit tolla matalammalla renkaalla. Aidoille saa vähän saattaa, mutta vauhtia rupee kyllä olemaan niin paljon kun omista jaloista vaan lähtee. Pituus onnistuu hienosti, Sisu hyppää suoraan eikä koske palikoihin. Ja tietenkin, jos ohjaaja ei huuda koiralle "täällä" kesken kaiken, niin koira ei jätä esteitä tekemättä. Mun pitää keskittyä siihen, etten hoe "täällä" joka väliin, kun ei olla kerran tekemässä mitään äkkikäännöstä eikä koira ole hukannut mua näköpiiristään. Ja mun pitää sanoa esteet hyvissä ajoin ennakkoon, eikä sillon kun koira jo suorittaa niitä.
Sit kokeiltiin vielä keppejä niin, että pari verkkoa oli välistä pois. Sisu ei edes noteerannut toisen verkon puuttumista, mutta ekan verkon kohdalla tuli pois, kun olin liian kaukana siitä. Mun pitää siis olla noissa "uusissa" kohdissa ihan Sisun vieressä. Sisu ei palkkaannu hallissa lelulla. Tähän koitin sitäkin, että leikin Sisun nähden sen treenilelulla muiden koirien kanssa. Ei auta. Myös Sini koitti leikittää Sisua sen lelulla. Ei kiinnosta. Namit kiinnostaa joo, mutta ilmeisesti isoin palkka Sisulle on se, että se saa tehdä mun kanssa yhdessä. Sini sanoi, että siitä näyttää, että Sisu on sitä mieltä että "joo mä teen jos sä pyydät, mä tykkään olla sun kanssa, oo mun kanssa", eli paras palkka on ääneen kehua vaikka jo suorittaessa, ja sit superpaljon rapsutuksia ja kehuja kun se jossain onnistuu.
Viimeinen ohjattu harjoitus piti olla suora linja: keinu, aita, pussi. Mulla kävi joku kämmi. Sisu tykkää kontakteista ja se mielellään tarjoaa niitä ja lähtee omatoimisesti tekemään. Tässä en kerennyt kissaa sanoa, kun Sisu jo tarjos keinun ylösmenokontaktia kun olin päästänyt sen irti. No, ajattelin sit jotenkin, että Sisua ei saa ottaa pois esteiltä, jos se niitä ite tarjoaa, että se saa lisää varmuutta suorittamiseen ja lisää itsevarmuutta. Lisäks sen kanssa ei muutenkaan saa hinkata mitään paikalleen jättämisiä ja asetella sitä oikeeseen kulmaan, vaan mielummin tehdä lennosta esteitä, niin sillä pysyy motivaatio kohillaan. No, niinhän siinä sit kävi, että keskellä keinua Sisulla lipsahti jalka ja se hypähti keinulta alas. Vittu perkele ja kaikki muut kirosanat tähän väliin! Harmittaa ihan vietävästi! Nyt se säikähti sitä keinua eikä se tee sitä taas vuoteen! Ja just kun se alkoi vihdoin ja viimein edes vähän sujua! No, ei auta. Koitin ite olla mahollisimman rauhallinen. Otettiin keinu uudestaan niin, että laitoin nameja pienillä välimatkoilla keinulle, pidin pannasta kiinni ja alastulokontaktilla istutin Sisua ja silittelin ja kehuin. Tehtiin tätä muutaman kerran, ja sit Sini kysyi meiltä, että mikä on Sisun lempieste, että tekis sen sit vielä loppuun. Tehtiin aita ja pituus ja sit lopetettiin.
Jatkossa yritetään taas aloittaa keinun kanssa ruohonjuuritasolta. Tehdään joka kerta edes yhden kerran keinu jos se vaan on jossain hollilla, ja vaikka miten paljon helpotetaan ja kehutaan. Tää vaatii nyt jälleen kerran idioottiohjaajalta pitkää pinnaa, kun saa aloittaa taas alusta. Sisu on kyllä harmillisen herkkä.
Sit mietin vielä sitä, kun oli sen hierojan kanssa puhetta, että herkempien koirien selät ei tartte jumiutuakseen kun yhden jalan lipsahtamisen vaikka puomilta ja se on taas siinä. Voi kilin vittu jos se selkä nyt taas meni jökkiin! Pitää koittaa tehdä paljon venytyksiä kotona. Lisäks oon huomannut, kun olen tarkkaillut nyt Sisun liikkumista, että se oikeestikin peitsaa tosi paljon varsinkin hitaammassa vauhdissa. Sit kun sen kanssa juoksee naama mustikanraakileen värisenä, että saa sen askelpituuden venymään, ni ei se sitten enää peitsaa. Mistä ihmeestä sekin johtuu? Ja eilen treeneissä kokeilin luppoajalla maahanmenoa. Hienosti se jo maahanmenoa tarjoaa, onhan tästä jo vuosi kun mä sen liikkeen siltä pilasin. Mutta ihan selvästi selkä jää vähän mutkalle suunnilleen ristiselän kohdalta..
Ensi viikon tiistaina olis JATPailut. Anna kysyi meiltä, ollaanko menossa. Kuulemma moni muu meidän ryhmästä aikoo osallistua, joten eiköhän mekin Sisun kanssa kokeilla. Maanantaina voitaiskin tehdä joku rataharjoitus ja tiistaina sit ekoihin JATPailuihin, hui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti