Eilinen treeni ei mennyt ihan niin hyvin kuin olisi voinut, jo ihan otsikostakin päätellen.
Aluksi ohjelmassa oli radanpätkä: rengas, siitä suorassa linjassa aita, josta suorassa linjassa A:n alittava kaareva putki. Putken jälkeen suora linja aidalle, josta kaartaen renkaan jälkeinen aita uudestaan, ja sit A. Maxi-rengas ei onnistunut sitten yhtään, ei millään. Minimedi-renkaan Sisu suostui suorittamaan pienen epäröinnin jälkeen. Aidat ja putki meni ihan ok, mut sit A:lla tuli taas joku mikä lie. Ensin Sisu juoksi ohi mun perässä, ja kun käänsin uudestaan A:lle, oli kiipeäminen jotekin tosi takkuista. Alastulokontakti oli ihan jees. Kaiken kaikkiaan ala-arvoinen suoritus. Tosi epävarmaa ja haparoivaa meiltä molemmilta.
Rengasta pitäisi harjoitella itsenäisesti säädettävällä renkaalla. Rengas tulisi asettaa ensin minikorkeuteen, ja kun erilaisilla tulokulmilla este on varma mun sijainnista huolimatta, hinataan rengasta pari senttiä ylöspäin ja varmennetaan taas. Näin jatketaan, kunnes maxi-korkeus on saavutettu. Nyt ei nimittäin edetä renkaassa, kun Sisu saa aina vahvistusta väärille suoritustavoille.
Uusi yritys meni jo paremmin. Otettiin ilman rengasta. Tässä ei muuta mainittavaa, kuin se, että voisin pikkasen opetella kattomaan ohjauslinjoja. Ne kaksi peräkkäistä aitaa kun on mahdollista suorittaa sulavamminkin, vaikka siinä tuleekin 180 asteen kaari. Nyt Sisu nousi A:lle jo paremmin, mutta tuli sitten alastulokontaktista läpi. Nostin takapään uudelleen kontaktille eli paineistin ilmeisesti Sisua lisää.
Seuraava ohjattu harjoitus oli radanpätkä aita, loivassa kaaressa A, suora linja pöydälle ja siitä aidalle. Toiselta puolelta ohjaten tää meni ihan ok, A:n alastulokontakti oli sellasta hidasta ja valuvaa, mutta kuitenkin. Pöydälle pysähtyi heti ja odotti hyvin lupaa lähteä aidalle. Toiselta puolelta roiskikin sit taas A:n alastulosta ohi. Ei auttanut namilla hidastaminen eikä takapään paikalleen nostaminen.
Alastulokontaktia tulee harjoitella ja vahvistaa erikseen. Jenny näytti meille kaksikin eri tekniikkaa: toisessa suoritetaan A kokonaan, alastulossa hidastetaan hihnalla ja 2-on-2-off -kontaktista vapautetaan kaukopalkalle. Toisen tavan mukaan koira viedään A:n sivusta pelkälle alastulokontaktille oman selän takaa ohjaten ja palkataan heti kun on 2-on-2-off. Tää oli mulle jotenkin liian vaikeeta tajuta mun rajallisella koordinaatiolla.. Jenny on ilmoittanut meidät harjoituskoirakoksi perjantaille, kun kouluttajilla on kontaktikoulutusta. Jospa se siitä.
Itsenäisesti treenattiin irtoamisia aidalle namialustaa apuna käyttäen. Tää meni hyvin. Treenattiin myös keppejä niin, että verkot oli keppien sivuilla mutta ei kiinnitettyinä. Yhdestä välistä keskeltä puuttui verkko kokonaan ja toisesta päästä viimeinen väli oli avoin. Nää meni myös hyvin, keskellä olevaa aukkoa Sisu ei edes huomannut, ja viimeisen välin haki oikein kun laittoi namialustan keppien jälkeen sille sivulle, mihin viimeinen pujottelu päättyi. Treenailtiin myös pöydällä pysymistä, joka on ihan ok, mutta vielä kesken.
Tänään meillä olis ekat JATPailut ja mä mietin jo valmiiksi, mitä niistä mahtaa tulla. Eilinen meni niin surkeesti. Ja se näkyy musta samantien. Hiipii sellanen hento vitutus päälle, ja Sisu paineistuu siitä vielä lisää. En osaa kehua / innostaa / rohkaista sitä riittävästi, vaan lähinnä puutun sen tekemisiin "Äs, ei noin." Ja sit kun luulen tietäväni, että Sisu osaa vaikka just sen kontaktin, ja se tulee siitä toistuvasti läpi, niin mua alkaa ihan oikeesti raivostuttaa. Sit yritän pitää naaman peruslukemilla ja laskee kymmeneen, mutta silti Sisu on sen näkönen että se vauhkoontuu ihan justiinsa. Ja se ärsyttää mua vielä enemmän. Miks pitää olla tollanen herkkis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti