keskiviikko 29. elokuuta 2012

Haastetta kehiin!

1. Mistä koiraharrastuksesi lähti ja miten se on muuttunut ajan kanssa?

Kinusin koiraa koko pienen ikäni, ja vihdoin 9-vuotiaana sainkin koiran, valkoisen kk villiksen, Lichen's Glamour eli Viivi. Viivi oli silti aika lailla koko perheen koira, ei siitä mun koiraa saa kyllä tekemälläkään. Viivin kanssa yritin sinnikkäästi käydä tokossa, agilityssa ja mätsäreissä, mutta ei siitä tullut mitään.

Vanhempien luokse ei saanut ottaa yhtään uutta koiraa, yritti miten kovasti tahansa. Joten heti kun muutin omilleni, tuli koiranhankinta ajankohtaiseksi. Kauhavalla asuessani hommasin ekan oman belgini Jalon, Mustantuiskun Daxante-Cabor. Jalon kanssa tein varmasti tosi paljon virheitä. Käytiin Jyväskylään muuton jälkeen koirakoulussa, mutta en vaan saanut Jalosta luoksepäästävää vieraille ihmisille. Oppivainen se kyllä tokon suhteen oli, ja jälkitreeneissäkin ehdittiin käymään. Kahdessa pentunäyttelyssä ehdin Jalon kanssa käydä, ennen kuin Jalon käytös muuttui sellaiseksi, etten enää keksinyt, miten pärjään sen kanssa. Lisäksi Jalolla oli ongelmia vahtimisen ja puolustamisen kanssa. En osannut koiraa enää auttaa sen enempää, kuin mitä olin siihen mennessä yrittänyt, joten mun oli pakko vaan nostaa kädet pystyyn ja kasvattajan kanssa etsiä Jalolle toinen koti. Sittemmin Jalo on lopetettu aika nuorella iällä.

Kolmas ja nykyinen koira Sisu tuli mulle vuoden 2010 alussa, ollessaan 4-vuotias, sijoitukseen Ketunpolun kennelistä, Salosen Piialta. Sisun kanssa olen saanut opetella kaikkea sitä, mitä en Jalon ja Viivin kanssa voinut. Sisun kanssa on tutustuttu jälkeen, tokoon, pk-tottikseen, agilityyn, näyttelyihin, paimennukseen... Sisu on sikäli monitoimikoira, että sillä voi periaatteessa kokeilla ihan mitä vaan. Arjessa se on sairaan helppo, eikä juurikaan tahallaan uhmaa tai jätä tottelematta. Piiaa se silti rakastaa tässä maailmassa eniten, ja toimii Piian kanssa paljon paremmin kuin mun kanssa. Toki on Piia paljon kokeneempi koiranohjaajakin. Sisussa on se etu, että kun ei harrasteta sen kanssa tavoitteellisesti mitään, voin huoletta kokeilla sen kanssa sitä ja tätä eikä se siitä pilalle mene. Nyt kun mulla itsellä on pohjataidot suunnilleen hanskassa (ja intoo enemmän ku taitoo), alkaakin pikkuhiljaa tuntua siltä, että välillä koirasta loppuu ominaisuudet. Toki Sisu on tullut mulle aikuisena, enkä mä kuvittelekaan, että siitä enää "vanhalla iällä" mitään käyttövaliota tai tokokenttien tähteä saisi. Arvokasta kokemusta ja harjoitusta sitäkin enemmän!


2. Suuren linjan tavoitteesi koirasi kanssa?

No Sisun kanssa nyt ei mitään suuren linjan tavoitteita enää aseteta. Omaksi iloksi opetellaan agilitya. Testaillaan välillä sitä ja tätä, mitä mieleen juolahtaakaan. Seuraavan koiran kanssa sitten enemmän.


3. Vaikeimmat asiat/ongelmat/vastoinkäymiset mitä olet koirasi kanssa kohdannut ja miten niistä selvittiin?

Sisun kanssa suurin haaste on ihan selkeesti viretilan ylläpitäminen. En ole ihan täysin ratkaissut vielä tätä arvoitusta, miksi Sisu välillä lopettaa tekemisen. Joskus se muuttuu perässävedettäväksi lampaaksi ja tarttee ihan sikapaljon tsemppiä että siltä onnistuu joku ihan pikkuinen asiakin. Sisu ei ole kauhean oma-aloitteinen tai luova ongelmanratkaisija. Jos laittaisin vaikka ämpärin olohuoneen lattialle ja kutsuisin Sisun siihen myös ja odottaisin, että se tarjoaa jotain ämpäriin liittyvää toimintaa, josta pääsen palkkaamaan, ei kannattais henkeään pidätellen odottaa sitä toimintaa. Saattais just vilkasta, että ai jaa, ämpäri, ja se ois sit siinä. Naksutinta 'arastelee', joten sillä kouluttaminen ei onnistu. Ei ole ahne, joten ruokahalua tarkkaillaan jatkuvasti. Ei leiki leluilla hallissa. Vaikeuttaa treeneissä palkkaamista ja sitä kautta vireen säätelyä. Käytössä namipalkka. Näitä ongelmia ei olla vielä ratkottu, mutta eipä ne meidän jokapäiväiseen elämään isosti vaikutakaan. Sisu on omanlaisensa persoona, ja osa näistä asioista on sen perusluonteessa, eikä sitä voi tai kannata edes yrittää muuttaa, se saa olla semmonen ja se on hyvä koira.



4. Sovitteko mielestäsi koirasi kanssa hyvin yhteen?

Itse asiassa ollaan Sisun kanssa joissain asioissa tosi samanlaisia luonteeltamme! Joskus, kun mulla oikein keittää kiinni Sisuun, ja sätin ja haukun sitä ihmisille (yritän aina säilyttää malttini sen verran, etten pura kiukkua koiraan, kun ei ole sen vika.), havahdun itsekin huomaamaan ellei joku kaveri mulle jo huomauta, että puhutko itestä vai koirasta. Sisussa näkyy mun omat hyvät ja huonot puolet tosi selvästi. Sen perusteella olenkin aika lailla vakuuttunut siitä, että jossain määrin ohjaajan ja koiran tulee olla erilaisia, jos meinaa tosissaan jotain harrastaa. Tai ainakin tässä tapauksessa. Sisun kanssa ollaan opittu toistemme tyyliä ja tapoja aika hyvin, mutta se luonteiden samanlaisuus estää kehittymästä eteenpäin.


5. Tulevaisuuden pentusuunnitelmat, onko niitä? ;)

Tottahan toki on. Haaveillahan aina saa, ja jos koiria sais ostaa kuin vaatteita, eikä tarttis aatella mitä niin monen koiran hankkiminen ja pitäminen vaatii, niin mulla ois jo vaikka mitä koiria! Pentukuume yltyy, ja tuntuu, että kaikki muut ottaa koiranpentuja paitsi minä. Yritän kuitenkin pitää pääni kylmänä vielä vajaan vuoden verran. Mun pitäis valmistua toukokuun 2013 loppuun mennessä yhteiskuntatieteen maisteriksi, ja siitä palkinnoksi olen luvannut itselleni vapaat kädet koirien hommaamisen suhteen.


Ja sitkö pitää joku haastaa? No, testataan luetteko te tätä mun blogia ylipäätänsä! Haastetaan siis Riikka, Iina, Aino, Tiina ja Sanni.

5 kommenttia: