Senna kävi elämänsä ensimmäistä kertaa hakutreeneissä. Tämä oli mullekin ensimmäinen kerta, kun pääsin paikan päälle seuraamaan, mitä siellä metsässä oikein tapahtuu. Aluksi tallattiin alue. Senna oli treenivuorossa ensimmäisenä osittain juuri siksi, että kumpikaan meistä ei tiennyt, mitä tuleman piti. Lähdettiin Sennan kanssa kävelemään hihnassa siksakkia keskilinjan vasemmalle puolelle. Minun piti pitää Senna koko ajan maalimiehen puolella ja tarkkailla Sennan reaktioita. Tämä oli minusta aika hankalaa, mutta onneksi oli hyvä opettaja matkassa. Lopulta päästiin melko lähelle maassa kyljellään makaavaa maalimiestä. Senna huomasi ihmisen ja jäykistyi kurottaen päätä niskasta ylöspäin, ja rupesi pöhisemään. Maalimies rupesi juttelemaan Sennalle ja kehumaan sitä, ja Senna sai nakkia palkaksi löydöstä. Seuraava maalimies oli ehkä 10 m päässä istumassa puun takana. Sama siksak-setti, tällä kertaa vähän nopeutettuna. Taas maalimiestä piti pöhistä ja ihmetellä, mutta ruoka kelpasi. Lopetettiin tältä kertaa siihen. Koska Senna vaikutti olevan aika ymmällään, tehtiin sille vielä makkararuutu niin, että kaikki treenikaverit istuivat tai makasivat metsässä Sennan ympärillä ja kutsuivat Sennaa vuoron perään luokseen syömään nakkia. Tämä oli Sennasta tosi kivaa. Treeni lopetettiin tähän, ja Senna sai luvan mennä autoon.
Eilen käytiin tekemässä Sennalle jälki. Askelten välillä oli noin kämmenenleveys väliä molempiin suuntiin (askeleiden sivuttais- ja pitkittäisetäisyys). Jälki oli suora, suht tasaisella nurmialustalla. Nami jokaisen jäljen kärjessä. Heti kun sain jäljen valmiiksi, niin joku mopopoika ajoi lähes viivasuoraan meidän jäljen yli. Ajattelin, että tuleekohan tästä nyt yhtään mitään. Jälki vanheni sen aikaa, kun hain Sennan autosta jonkin matkan päästä. Alku oli taas hankalaa. Askeleet olivat liian lyhyitä, ja Senna pääsi ylittämään muutaman askeleen. Kun noin jäljen puolivälissä askelväli piteni, myös jäljen ajamiseen alkoi löytyä tietty rytmi. Nyt aloin myös itse hahmottaa, miten mun tulee toimia. Nämä pitää pistää korvan taakse:
- Ei räplätä koiraa.
- Liina löysällä kun koira syö.
- Pidä yhdestä kohtaa liinaa kiinni, kiristys tulee koiran omasta hölmöilystä, ei ohjata liinalla.
- Rauhoita kehumista, ei kehuta koko aikaa etteivät kehut koe inflaatiota.
Lopuksi tehtiin auton luona vielä Sisun kanssa puolivakavissaan tottista. Aloitin leikkimällä Sisun kanssa Kellokisoista ostamallani vinkuvalla Kong-narupallolla. Suosittelen tätä narupalloa ehdottomasti! Naru kulki lenkkinä koko pallon läpi, joten ei enää ongelmaa siinä, että koira kiskoo pallon solmun yli ja naru jää ohjaajan käteen. Pallo oli ontto, pehmeää mutta jämäkkää, vähän läpinäkyvää muovia. Puristui jonkin verran kasaan koiran leukojen välissä ja vinkui, mutta pintaan ei jäänyt hampaanjälkiä. Sisulla on yleensä ollut tapana vähän näpsiä narusta, mutta tällä kertaa vinkuva pallo oli paljon kiinnostavampi kuin naru. Tehtiin Sisun kanssa perusasentoja, seuraamista ja aloitettiin liikkeestä maahanmenon muistuttelu. Tässäkin on hyvä, että mulla on kokeneempi ihminen seuraamassa, mitä mä sen koiran kanssa puuhailen. Huomasin, että treenaan Sisun kanssa ihan eri lailla kuin Sennan kanssa. Jos Sisu ei tee, niin jätän huomaamatta. Sennan kanssa neuvon yleensä uudestaan. En toru Sisua, enkä osaa oikein korjata sen tekemisiä. Juuri sitä se tarvitsisi, mutta mä ajattelen että se ei kestä palautetta. Palkkaan myös huonoista suorituksista ja kuudennella käskyllä tottelemisesta. Vaadin koiraa liikkeestä maahan ja pysymään maassa kun poistun sen luota, vaikka se jää kyynärpäät ilmaan ja lähtee hiippailemaan perässä. Mun pitäisi ensin saada napakka maahanmeno, josta palkka tulee välittömästi ja suoritus päättyy siihen. Kun itse maahanmeno on napakka, voidaan alkaa pyytää jotain lisää. Ihan järkevältä ja loogiseltahan tää näin kuulostaa, mutta ei sitä jotenkin oo itse tajunnut.
Ajattelin käydä Sisun kanssa muutamat mölliagilityt. Koska ei nyt treenata Sisun kanssa missään, niin otetaan nuo vaikka maksullisina harkkoina, kisakoiraa Sisusta tuskin koskaan tulee, kun onhan sillä jo ikääkin. Mutta pysyypähän akkakoiran mieli virkeänä eikä aina vaan keskitytä pelkkään Sennaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti