Sisu osaa ja ei osaa?

Radanpätkätreenissä oli ensimmäisenä neljä aitaa peräkkäin. Aidat oli vähän vinottain vasemmalle ja oikealle vuoronperään kuitenkin niin, että ne pystyi hyppäämään suorassa linjassa. Harjoiteltiin eteenlähettämistä namialustalle ensin kahden aidan takaa, sit kolmen ja lopulta koko suora. Vaan ei pysy Sisu paikallaan! Jouduin vaikka miten monesti palaamaan takas ja pistämään koiran paikalleen, jopa ihan korottamaan ääntä kun ei muuten vaan millään jää paikalleen vaan aina hiipii eteenpäin. Meinas ihan pinna palaa kun sai jatkuvasti samasta asiasta antaa noottia! Kunhan tästä päästiin, niin eteneminen oli kyllä ihan hienoa, mutta Sisu etenee ainoastaan kun se tietää että nami oottaa alustalla. Jos se ei nää alustaa niin ei se sillon irtoakaan.

Aitojen jälkeen 90 asteen kulma vasemmalle mustaan putkeen, kulmassa oli vähän loivempi kuin 90 asteen kulma jälleen vasemmalle. Tällä kertaa musta putki ei ollut mikään ihme juttu. Putken jälkeen oli A hankalassa, aika jyrkässä tulokulmassa jälleen vasemmalle. Sisu vaan on niin epeli että se tykkää tarjota kontakteja ja A on sille pk-puolelta niin tuttu, että ei se jää miettimään miten päin sinne oikeastaan pitäisi edetä. Pystyi menemään A:lle vähän viistostikin ja silti kontaktipintoja ohittamatta. Hieno Kis-Kis!

A:n jälkeen jyrkkä vasen takas kolmannelle aidalle, sieltä ennakoivalla valssilla koira haltuun ja lähetetään aitarivistöä takaisin. Tässä Sisu teki ihan kivasti, mutta siis sehän juoksee mun kanssa samaan aikaan tai korkeintaan puoli koiranmittaa mua edellä, ei irtoo mamman sylikoira ei. Ennen viimeistä (tai myös periaatteessa ensimmäistä) aitaa piti linjata vähän kaarevasti vasemmalle, että koira laskeutuisi vinosti oikealle, sillä viimeinen este oli kepit 90 asteen kulmassa oikealla. Sisu teki elämänsä ekan kerran kepit ilman verkkoja ja ihan oikein! Hyvä hyvä hyvä Sisu, mun taitava agiliitokoira, aivan mahtava! Juhlan paikka Kis-Kis!

Irrallisena piti näyttää miten keinu menee. No Sisuhan tarjoo reippaasti kontaktia, ja aloittaa kiipeemisenkin, mutta sit alkaa jalat väppäämään. Kiipeeminen on ihan kauhean pelottavaa ja mielellään hyppäis keinulta pois jos pääsis, mutta ei tartte kun etusormea pitää pannan alla niin Sisu kyllä kiipeää vaikka pelkääkin, eikä tykkäis yhtään. Alaspäin menemistä pelkää kanssa, pysähtyy keskivaiheille ja säpsähtää pikkuisen, kun keinu kolahtaa alas. Alas tulee hyvin ja 2-on-2-off pääsääntöisesti onnistuu, tällä kertaa pudotti pepun pois keinulta.

Keinuharjoituksia tarvitaan ehdottomasti! Jenny neuvoi seuraavanlaisen harjoituksen: Toinen pitää keinua alhaalla ja mä tsemppaan Sisua kiipeemään ihan ylös asti ja syötän päässä nameja. Toinen lähtee hitaasti laskemaan keinua alaspäin ja mä syötän koko ajan nameja nyrkistä. Keinu lasketaan puoleenväliin ja siitä taas ylös. Tätä ylös-alas-liikettä jatketaan koko ajan liikerataa suurentaen niin kauan, että Sisu on keinulla tosi varman oloisesti, ei tärise, vaan sen on rento ja hyvä olla siinä. Sit edetään niin, että keinun ollessa ylhäällä, se päästetään koiran omalla painolla putoamaan ihan pikkuisen ja otetaan kiinni, koko ajan namitetaan. Näitä "pudotuksia" jatkettais siihen asti että päästäis pudottamaan jo puoleenväliin asti. Siitä sit pikkuhiljaa sais varmennettua keinua, eikä Sisu enää pelkäis niin paljoa sitä keikausta. Pitäs vaan keretä treenaamaan itsenäisesti!

Viimeisenä päätin ottaa vielä aita-rengas, en tiedä miksi, kun se meni sit ihan pipariks! Ei mennyt millään renkaasta vaikka viimeksi meni. Tällä kertaa jutun juju oli saalisleikki namilla, sieltä ohjaus suoraan renkaalle ja läpihoukuttelu selkä koiraan päin. Kiesus tätä kikkailua, ota tosta elikosta selvää! Onneks saatiin kuitenkin onnistunut suoritus vihdoin viimein loppuun.