Haastetta kehiin!

1. Mistä koiraharrastuksesi lähti ja miten se on muuttunut ajan kanssa?

Kinusin koiraa koko pienen ikäni, ja vihdoin 9-vuotiaana sainkin koiran, valkoisen kk villiksen, Lichen's Glamour eli Viivi. Viivi oli silti aika lailla koko perheen koira, ei siitä mun koiraa saa kyllä tekemälläkään. Viivin kanssa yritin sinnikkäästi käydä tokossa, agilityssa ja mätsäreissä, mutta ei siitä tullut mitään.

Vanhempien luokse ei saanut ottaa yhtään uutta koiraa, yritti miten kovasti tahansa. Joten heti kun muutin omilleni, tuli koiranhankinta ajankohtaiseksi. Kauhavalla asuessani hommasin ekan oman belgini Jalon, Mustantuiskun Daxante-Cabor. Jalon kanssa tein varmasti tosi paljon virheitä. Käytiin Jyväskylään muuton jälkeen koirakoulussa, mutta en vaan saanut Jalosta luoksepäästävää vieraille ihmisille. Oppivainen se kyllä tokon suhteen oli, ja jälkitreeneissäkin ehdittiin käymään. Kahdessa pentunäyttelyssä ehdin Jalon kanssa käydä, ennen kuin Jalon käytös muuttui sellaiseksi, etten enää keksinyt, miten pärjään sen kanssa. Lisäksi Jalolla oli ongelmia vahtimisen ja puolustamisen kanssa. En osannut koiraa enää auttaa sen enempää, kuin mitä olin siihen mennessä yrittänyt, joten mun oli pakko vaan nostaa kädet pystyyn ja kasvattajan kanssa etsiä Jalolle toinen koti. Sittemmin Jalo on lopetettu aika nuorella iällä.

Kolmas ja nykyinen koira Sisu tuli mulle vuoden 2010 alussa, ollessaan 4-vuotias, sijoitukseen Ketunpolun kennelistä, Salosen Piialta. Sisun kanssa olen saanut opetella kaikkea sitä, mitä en Jalon ja Viivin kanssa voinut. Sisun kanssa on tutustuttu jälkeen, tokoon, pk-tottikseen, agilityyn, näyttelyihin, paimennukseen... Sisu on sikäli monitoimikoira, että sillä voi periaatteessa kokeilla ihan mitä vaan. Arjessa se on sairaan helppo, eikä juurikaan tahallaan uhmaa tai jätä tottelematta. Piiaa se silti rakastaa tässä maailmassa eniten, ja toimii Piian kanssa paljon paremmin kuin mun kanssa. Toki on Piia paljon kokeneempi koiranohjaajakin. Sisussa on se etu, että kun ei harrasteta sen kanssa tavoitteellisesti mitään, voin huoletta kokeilla sen kanssa sitä ja tätä eikä se siitä pilalle mene. Nyt kun mulla itsellä on pohjataidot suunnilleen hanskassa (ja intoo enemmän ku taitoo), alkaakin pikkuhiljaa tuntua siltä, että välillä koirasta loppuu ominaisuudet. Toki Sisu on tullut mulle aikuisena, enkä mä kuvittelekaan, että siitä enää "vanhalla iällä" mitään käyttövaliota tai tokokenttien tähteä saisi. Arvokasta kokemusta ja harjoitusta sitäkin enemmän!


2. Suuren linjan tavoitteesi koirasi kanssa?

No Sisun kanssa nyt ei mitään suuren linjan tavoitteita enää aseteta. Omaksi iloksi opetellaan agilitya. Testaillaan välillä sitä ja tätä, mitä mieleen juolahtaakaan. Seuraavan koiran kanssa sitten enemmän.


3. Vaikeimmat asiat/ongelmat/vastoinkäymiset mitä olet koirasi kanssa kohdannut ja miten niistä selvittiin?

Sisun kanssa suurin haaste on ihan selkeesti viretilan ylläpitäminen. En ole ihan täysin ratkaissut vielä tätä arvoitusta, miksi Sisu välillä lopettaa tekemisen. Joskus se muuttuu perässävedettäväksi lampaaksi ja tarttee ihan sikapaljon tsemppiä että siltä onnistuu joku ihan pikkuinen asiakin. Sisu ei ole kauhean oma-aloitteinen tai luova ongelmanratkaisija. Jos laittaisin vaikka ämpärin olohuoneen lattialle ja kutsuisin Sisun siihen myös ja odottaisin, että se tarjoaa jotain ämpäriin liittyvää toimintaa, josta pääsen palkkaamaan, ei kannattais henkeään pidätellen odottaa sitä toimintaa. Saattais just vilkasta, että ai jaa, ämpäri, ja se ois sit siinä. Naksutinta 'arastelee', joten sillä kouluttaminen ei onnistu. Ei ole ahne, joten ruokahalua tarkkaillaan jatkuvasti. Ei leiki leluilla hallissa. Vaikeuttaa treeneissä palkkaamista ja sitä kautta vireen säätelyä. Käytössä namipalkka. Näitä ongelmia ei olla vielä ratkottu, mutta eipä ne meidän jokapäiväiseen elämään isosti vaikutakaan. Sisu on omanlaisensa persoona, ja osa näistä asioista on sen perusluonteessa, eikä sitä voi tai kannata edes yrittää muuttaa, se saa olla semmonen ja se on hyvä koira.



4. Sovitteko mielestäsi koirasi kanssa hyvin yhteen?

Itse asiassa ollaan Sisun kanssa joissain asioissa tosi samanlaisia luonteeltamme! Joskus, kun mulla oikein keittää kiinni Sisuun, ja sätin ja haukun sitä ihmisille (yritän aina säilyttää malttini sen verran, etten pura kiukkua koiraan, kun ei ole sen vika.), havahdun itsekin huomaamaan ellei joku kaveri mulle jo huomauta, että puhutko itestä vai koirasta. Sisussa näkyy mun omat hyvät ja huonot puolet tosi selvästi. Sen perusteella olenkin aika lailla vakuuttunut siitä, että jossain määrin ohjaajan ja koiran tulee olla erilaisia, jos meinaa tosissaan jotain harrastaa. Tai ainakin tässä tapauksessa. Sisun kanssa ollaan opittu toistemme tyyliä ja tapoja aika hyvin, mutta se luonteiden samanlaisuus estää kehittymästä eteenpäin.


5. Tulevaisuuden pentusuunnitelmat, onko niitä? ;)

Tottahan toki on. Haaveillahan aina saa, ja jos koiria sais ostaa kuin vaatteita, eikä tarttis aatella mitä niin monen koiran hankkiminen ja pitäminen vaatii, niin mulla ois jo vaikka mitä koiria! Pentukuume yltyy, ja tuntuu, että kaikki muut ottaa koiranpentuja paitsi minä. Yritän kuitenkin pitää pääni kylmänä vielä vajaan vuoden verran. Mun pitäis valmistua toukokuun 2013 loppuun mennessä yhteiskuntatieteen maisteriksi, ja siitä palkinnoksi olen luvannut itselleni vapaat kädet koirien hommaamisen suhteen.


Ja sitkö pitää joku haastaa? No, testataan luetteko te tätä mun blogia ylipäätänsä! Haastetaan siis Riikka, Iina, Aino, Tiina ja Sanni.

Jatko II -kurssin viimeinen kerta ja paimennustunnelmia

Eilen oli Jatko II -kurssin viimeinen kerta. Meillä oli viimeisen kerran teemana noin 15 esteen rataharjoitus. Radalla ei ollut pussia, keinua eikä rengasta. Vaikeimmat kohdat ohjauksellisesti olivat sekä puomin että A:n alta / takaa pilkistävät putket, mutta niistäkin selvittiin! Radalla oli myös kepit, ja tällä kertaa verkkoja oli tosi vähän, alussa kaksi ulkosivulla ja lopussa kaksi, yksi kummallakin sivulla. Sisu meinasi lähteä väärästä välistä ilman verkkoja, mutta korjasi heti kun autoin. Tämä varmasti kohenisi huimaa vauhtia (tai no meijän huimaa) jos sitä vaan treenaisi. Varsinaista ongelmaa siinä ei ole.

Radalla oli myös puomi. Ja se puomi oli eri puomi, kuin millä Sisu on tottunut tekemään. Ällöhirveä metallipuomi, joka heiluu ja kolisee kun koira siihen menee. Sisu sanoo yök. Ensimmäisen kerran meni normireippaasti puomille, kun ei vissiin ollut hoksannut että se on eri este. Tokalla kerralla alkoi kieltää ja hypätä pois ylösmenolla. Ilmeisesti puomi oli lonksunut tai heilunut, ku alko inhottaa. Siitä sitten kaulapannasta tukien ja namilla houkutellen eteenpäin. Ja sit kun Sisun tarvii tehä semmonen totaalinen paskajäykistyminen ja seisoa kynsillään siinä puomilla, niin ei oo ihme että on hatarat oltavat. Ylösmenoltahan se sit kippaskin kyljelleen mun ja kouluttajan syliin, koira kuolee! Nuin vain sai keinu uuden ällökaverin. Korostan, että eläimiä ei vahingoitettu näissäkään treeneissä. :D

Mentiin tän jälkeen eri kentälle treenaamaan puomia itsenäisesti meijän vanhalla tutulla puomilla. Neljä kertaa sain Sisun menemään puomin, ja viimeinen kerta oli jo aika reipas eikä juurikaan tarvinnut namia, joten jätin siihen. Mentiin uudelleen tekemään metallipuomilla, ja kyllähän se sen meni, mutta matalana. Sit otettiin koko rata vielä uusiks, ja nyt jo puomikin meni ihan suht reippaasti. Toki vaati sen, että kehuin ja kannustin niin että halli raikas.

Vireen nostattajana meillä toimi aiemmin suorittava bortsu Hattis. Olen huomannut, että Sisu syttyy heti, kun saa katsella, kun joku nopea / äänekäs / innokas koira tekee hommia. Joten sitä käytin sit hyödyksi ja annoin Sisun katella Hattiksen menoa ja sit vedinkin sen sermin taakse niin, että kuulee vaan äänet mutta ei nää mitä tapahtuu. Se auttoi, Sisulla oli hyvä syke päällä.

Mutta lammaspaimenta Sisusta ei kyllä ehkä tule. Käytiin Somerolla taas testaamassa paimennusta viime viikonloppuna. Sisu ei osoita aggressiivisuutta lampaita kohtaan, mutta ei se niitä väistäkään. Sitä ei tarvitse pitää kiinni edes alussa. Se ehkä pelkää virheitä, koska se ei oma-aloitteisesti tarjoa mitään toimintaa. Kyllä se sitten himputtaa perässä, kun mä pääsen itse lammaslauman toiselle puolen ja lähden etenemään lampaat perässäni. Mutta ei se niitä kierrä. Tässä vielä kuva havainnollistamaan meijän menoa. Ohjaaja näyttää, että "Tohon suuntaan!" ja koira kattoo, että "Et oo tosissas."

Mutta kivaa meillä oli joka tapauksessa! Tuo nyt ei oo vaan Sisun laji, tai ois ehkä voinut olla, jos sitä olis siihen pienempänä jo sytytelty. Onneksi Sisun lapset oli parempia paimenia, niin saa olla äiti ylpeä!

Lopuksi otettiin vielä perhepotretteja, ja tässä yksi onnistuneimmista. Kuvassa on Sisun lapsista 5/9 eli ihan kohtuu hyvä saldo! Vasemmalta oikealle Ketunpolun Black Eleazar 'Eko', Ketunpolun Black Efrona 'Ronja', Marmara Spice Ice 'Sisu', Ketunpolun Elizabeth 'Ellu', Ketunpolun Black Esmé 'Emma' ja Ketunpolun Black Ephraim 'Veikka'. Kuvista kiitokset Emman omistajalle Pialle! :)

Kesäkuulumisia

Blogi on ollut aika hiljainen kesän aikana, oikeastaan meille ei ole tapahtunut mitään kummempia. Sisu on päässyt jonkin verran uimaan ja tykkää siitä kovasti. Yhden kerran käytiin myös koirapuistossa, ja sekin jopa onnistui Sisulta ilman suurempia mielenliikauksia.

Agilityssa edetään hyvin pienin askelin, mutta edetään kuitenkin. Tällä haavaa Sisu pelkää keinua, muut esteet sujuvat jo ihan hyvin. Keppeihin toki pitää olla verkot, eikä paikallaan pysyminen aina meinaa Sisulta ihan onnistua. Keinun kanssa meillä on nyt siedätys menossa: Laitetaan aidan siiveke keinun toisen pään alle tueksi ja houkutellaan Sisu seisomaan 2-on-2-offiin alastulokontaktille ja syötetään kissanruokaa. Kyllä se tästä vielä joku päivä! Meillä on enää yksi kerta agilitya jäljellä ja sen jälkeen alkaa haku seuraavan jakson koulutuksiin. Ajattelin hakea mölliryhmään, saas nähdä.

Sisu painaa tällä hetkellä 22,0 kg, mikä on ennätyspaino Sisulle koko sinä aikana kun se on ollut mulla. Hyvä hyvä! Nyt Sisu on taas kyllästynyt syömään, en tiedä miksi. Sille on syötetty lähiaikoina aika paljon sikanautaa, jospa se vaan tökkii. Kävin ostamassa sille pitkästä aikaa taas nappuloita, Eukanuban Working & Endurancea, jospa se vaikka maittaisi. Olen paistanut Sisulle nyt juusto-jauhelihapihvejä ja viikonloppuna menu sisältää sian sydäntä. Olen tullut siihen lopputulokseen, että koska kyseessä on aikuinen koira jolla ei ole minkäänlaista keskeneräistä kasvuvaihetta, eikä se ole kantavana, niin suotta stressaan liikaa sen syömisistä, ei kai se itseään sentään nälkään tapa. Kunhan nyt ei kauheasti laihtuisi.

Käytiin viime viikonloppuna Piian ja Annen kanssa Ruotsin belgierkkarissa sekä kyläiltiin niin Kiosan's - kuin Breakpoint's -kennelissäkin. Oli tosi mukava reissu, ja säätkin ihan suotuisat. Sisu ei ollut reissussa mukana, vaan oli mun vanhemmilla hoidossa. Kehissä nähtiin Piian ja Annen koirista Bono, Näpsä, Möttönen, Milan ja Pulmu.

Sisulla kävi tällä viikolla hieroja. Ilmeisesti mitään pahoja jumeja ei ollut, lähinnä niskan ja lapojen alueella. Saatiin venyttelyohjeita ja tasapainoharjoituksia, joita pitäisi nyt jaksaa / muistaa tehdä 2-3 x viikossa.

Lisäksi sain aikaiseksi ilmoittautua kasvattajan jatkokurssille, joka pidetään Kuopiossa marraskuussa. Tilasin jo kurssin vaatimuksiin kuuluvan kirjan Koiran ruokinta ja hoito, ja toinen kirja, Parempaan pentutulokseen, multa löytyykin jo ennestään.

Sunnuntaina ollaan taas lähdössä Somerolle paimentamaan. Kiva juttu, odotan jo innolla. Saapa nähdä, syttyykö Sisu lampaisiin yhtään enempää tai nopeammin kuin viimeksi!